so­raut­taa

verbi/ˈsorɑutːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

so-raut-taa (3 tavua) · 9 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. lausua r-äänne täristäen

Esimerkkilauseet

Pojat rientävät sisään, mutta suurin heistä, sorakielinen neljäsluokkalainen, joka on niin väkevä ja viisas, että on ansainnut nimen Suomäen Suuriruhtinas — hänen kotinsa on Suomäki —, tulee Villen luo, puhdistaa hänen selkäänsä lumesta, pyyhkii kaulaa, kasvoja, hänelle suopeasti sorauttaa: "Sinä olet urhoollinen!" — ja se merkitsee niin paljon kuin: tästälähin älkööt muut sinuun koskeko, tai paha heidät perii.
— Joel Lehtonen, Villi
"Pi-rru", sorauttaa Topi. Hän toistaa saman kuin äskenkin: että hän se oli hakannut tupapuut, ja ensin vetänyt mökille suurimmat lepät, kun Malakias on kipeä.
— Joel Lehtonen, Putkinotko
— Piru, kun oli vähällä silmät palaa, sorautti Antti ja kyykistyi lattialle.
— Veikko Korhonen, Rämekorven viinakuninkaat

Englanninkieliset vastineet

  • trill

Esiintymistiheys

49 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.0
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin sorauttaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäsorautansorautinolen sorauttanutolin sorauttanut
sinäsorautatsorautitolet sorauttanutolit sorauttanut
hänsorauttaasorauttion sorauttanutoli sorauttanut
mesorautammesorautimmeolemme sorauttaneetolimme sorauttaneet
tesorautattesorautitteolette sorauttaneetolitte sorauttaneet
hesorauttavatsorauttivatovat sorauttaneetolivat sorauttaneet
passiivisorautetaansorautettiinon sorautettuoli sorautettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsorauttaisinolisin sorauttanut
sinäsorauttaisitolisit sorauttanut
hänsorauttaisiolisi sorauttanut
mesorauttaisimmeolisimme sorauttaneet
tesorauttaisitteolisitte sorauttaneet
hesorauttaisivatolisivat sorauttaneet
passiivisorautettaisiinolisi sorautettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäsorauta—
hänsorauttakoonolkoon sorauttanut
mesorauttakaamme—
tesorauttakaa—
hesorauttakootolkoot sorauttaneet
passiivisorautettakoonolkoon sorautettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsorauttanenlienen sorauttanut
sinäsorauttanetlienet sorauttanut
hänsorauttaneelienee sorauttanut
mesorauttanemmelienemme sorauttaneet
tesorauttanettelienette sorauttaneet
hesorauttanevatlienevät sorauttaneet
passiivisorautettaneenlienee sorautettu

Infinitiivit

1. infinitiivisorauttaa
1. inf. pitkä muotosorauttaakseen
2. inf. inessiivisorauttaessa
2. inf. inessiivi, passiivisorautettaessa
2. inf. instruktiivisorauttaen
3. inf. inessiivisorauttamassa
3. inf. elatiivisorauttamasta
3. inf. illatiivisorauttamaan
3. inf. adessiivisorauttamalla
3. inf. abessiivisorauttamatta
3. inf. instruktiivisorauttaman
4. infinitiivisorauttaminen
5. infinitiivisorauttamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippisorauttava
Passiivin 1. partisiippisorautettava
Aktiivin 2. partisiippisorauttanut
Passiivin 2. partisiippisorautettu
Agenttipartisiippisorauttama
Kieltopartisiippisorauttamaton

Riimit

-utːɑː

Kaikki riimit
aiheet:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Sorauttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/sorauttaa