sor­tu­mi­nen

substantiivi/ˈsortuminen/
Jaa
Viittaa artikkeliin

sor-tu-mi-nen (4 tavua) · 10 kirjainta

Johdettu sanasta: sortua

Merkitys

  1. teonnimi verbistä sortua

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Vihollisensa, inhoamansa henkilön, jonka sortuminen tuottaa hänelle iloa, hän saattaa pettää.
— Emmuska Orczy, Minä tahdon kostaa
Kahden on raskaampikin taakka keveä kantaa, toisin sitä vastoin käy siinä, missä toinen yhä lisää painoa kuormaan, siinä on vahvimmankin sortuminen.
— Nestor Niemelä, Takamaan torpparit
Tämä väitettiin johtaneen siihen, että itsensä sisään työntyvän keskirungon sisäinen poikittaistuenta tuhoutui tai ainakin pahoin vaurioitui, ja koska ulkoinen poikittaistuenta meni kerrosten mukana, niin keskirunkojen sortuminen oli fysikaalisesti vääjäämätöntä.
— Wikipedia: Syyskuun 11. päivän terroritekojen salaliittoteoriat

Etymologia

sortua + johdin -minen

Englanninkieliset vastineet

  • collapse
  • cave in

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38 (nainen)

Yleisimmät: sortuminen 35 % · sortumisen 23 % · sortumista 17 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-inen

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Sortuminen. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/sortuminen