sot­ku­a

substantiivi
Jaa
Viittaa artikkeliin

sot-ku-a (2 tavua) · 6 kirjainta

Johdettu sanasta: sotku

Merkitys

  1. sotkea, tallata, polkea; vaivata (taikinaa)

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan sotkea yhteydessä
Vanhin tieto
Jacobus Petri Finno, 1580
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi
Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensotkia ’sotkea, sekoittaa; tahria; survoa pyykkiä’, sotkīssa ’sotkea, tahria’
karjalasotkie ’sekoittaa, hämmentää; vaivata (taikinaa, savea), kirnuta; survoa pyykkiä; polkea, tallata; rämpiä; liata, tahria’, sotku ’sotku, sekoittaminen’
lyydisot́kida ’sotkea, sekoittaa (esimerkiksi taikinan juurta)’
vepsäsot́kta ’sotkea (savea); alustaa (taikinaa)’
vatjase̮tke̮a ’alustaa taikinaa’, se̮tkoa ’sotkea, sekoittaa’
virosõtkuda ’alustaa (taikinaa); polkea, tallata; sotkea savea’
liivisuotkə (prs. suotkūb) ’sotkea, polkea; alustaa taikinaa’

(suomi karjala → pohjoissaame murt. soaŧˈkât (luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame) ’alustaa taikinaa (Lu N In Kld); survoa pyykkiä (Ko)’)

Kaukaisemmissa sukukielissä

–?? komi sutški̮ni̮ ’survaista, pistää (neulalla); lyödä’, sutšni̮ ’tunkeutua sisään (neula, piikki)’

. Mahdollisesti deskr. sana, ja komi voi olla myös muuta alkuperää.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Sotkua. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/sotkua