- Alkuperä
- Lainasana (indoeurooppalainen: *st(h)āu-)
- Vanhin tieto
- Ljungo Tuomaanpoika, 1601
- Levinneisyys
- laajalti murt.
- Vastineita
- karjala, lyydi, vepsä, viro
Lähtökohta: ← indoeurooppalainen *st(h)āu- ’seistä’ v:n johdannaisista, voi olla joko baltti tai (k)germ laina, vertaa (balttilainen) liettua stõvas ’teline, pukki’, stovà ’paikka (jossa jk seisoo)’, (germaaninen *stōwā) anglosaksi stōw ’paikka’, muinaisnorja eld-stó ’tulisija’.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| karjala | suova ’pieles, suova; pieleksen alusta; pieleksen suojaksi tehty aitaus; yhteen pielekseen mahtuva heinämäärä’ |
|---|---|
| lyydi | suov(e̮) ’pieleksen pystypuu; pieleksen alusta’ |
| vepsä | sova ’pieleksen tukipuu; sankaväli pieleksessä’ |
| viro | murt. sova, soova ’pieleksen pohja; olut- tai mäskisammion pohjasäleikkö’ |
(suomi → pohjoissaame murt. suovve (luulajansaame) ’heinäpieles, ‑suova’)