su­rui­nen

adjektiivi/ˈsurui̯nen/
Jaa

Johdettu sanasta: suru

Merkitys

  1. (runollinen)surullinensiks’ oon mä suruinen

Synonyymit ja vastakohtasanat

Etymologia

suru + johdin -inen

Esimerkkilauseet

Siinä seisoi Mayer Anshelm, liikkumatonna, kalmankalpeana, kiini puristetuin huulin, ja katsoi suruisesti ja kysyvästi ylöspäin.
— Louise Mühlbach, Kuuriruhtinas ja raharuhtinas
Ne nyt yhtehen nitelin, seppelyiseksi sitelin, korven vaaleat, punervat aamukasteiset kanervat, suon ne Suomen neitosille ratoksi suruisen hetken, viihdykkeeksi vienosille.
— A. J. Sarlin, Zacharias Topelius
Yhteistyö jatkui maaliskuussa 1944, jolloin Olavi Virta levytti 10 Kärjen -Mustosen kappaletta, joukossa tango "Siks oon mä suruinen" ja valssi "Auringonnousu Laatokalla".
— Wikipedia: Kerttu Mustonen

Esiintymistiheys

625 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.3
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.2
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivisuruinen
Genetiivisuruisen
Partitiivisuruista
Essiivisuruisena
Translatiivisuruiseksi
Inessiivisuruisessa
Elatiivisuruisesta
Illatiivisuruiseen
Adessiivisuruisella
Ablatiivisuruiselta
Allatiivisuruiselle
Abessiivisuruisetta

Riimit

-uruinen

Kaikki riimit

Lähteet