su­rul­li­nen

Pieneen mökkiin, joka on kyläkunnan laidassa, sopivat hyvin tuulen puuskat ja sen nurkissa soi myrskyn surullinen sävel terävämmin ja vinhemmin, kuin muualla.

"Kuin kuivunut tähkä, jonka siemen on turhaan varissut, olen minä", lisäsi hän surullisena, kuin yksin puhuen.

Digory on surullinen, sillä hän ei pidä siitä, että on joutunut muuttamaan maalta kaupunkiin, kaiken lisäksi omituisen enonsa luokse, ja hän pelkää äitinsä kuolevan.