su­va­ta

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. pitää jostakin, rakastaa; olla tapana

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan suvaita yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi

Lähtökohta: On arveltu, että sana olisi samaa (indoeurooppalainen) alkuperää kuin suoda (katso tätä sekä myös soutaa).

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensuvata (prs. suvvān) ’rakastaa, pitää jstak, haluta; kaulailla, halata’
karjalasuvaija (prs. suvaittšen), suva(i)ta ’pitää, välittää, rakastaa; tehdä mielellään; sietää, sallia, suvaita’
lyydisuvaita (prs. suvaitšen) ’rakastaa’
–(inkeroinen tai suomi ? →) vatja suvata (prs. suvān) ’sama merkitys’
–(suomi →) viro murt. (Kuusalu) suatse- ’tahtoa, haluta’ sekä (uud.) suvatseda (kirj. laina) ’suvaita, katsoa hyväksi’

(inarinsaame sovȧšiđ (koltansaame kildininsaame) ’pitää jstak, rakastaa; (In myös) suvaita’ ilmeisesti ainakin osittain ← karjala).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Suvata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/suvata