taa­mo­a

verbi/ˈtɑːmoɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

taa-mo-a (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

  1. kesyttää, totuttaaPailakka taamotaan ajoporoksi.

Esimerkkilauseet

— Siitä olisi poroksi muuttuneena tullut pirullinen piettiö, aitomus ja päälletulija, niin että on terveellistä ajoissa taamoa se oijukseksi, ilakoi eräs päältäkatsojista.
— Jussi Hagberg, Jätkän kirous
Mutta Lahden Heikki, Kallijoen kalamies ja mustankengän suutarimestari, otti äkäisen luonnon ja tahtoi kveenien ensi miehenä näyttää, että osaavat valaan taamoa muutkin kuin vaakinat ja tönsbergiläinen.
— Samuli Paulaharju, Ruijan suomalaisia
Poroa saattaa taamoa kuka vain kulloinkin ennättää.
— Samuli Paulaharju, Taka-Lappia

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (pohjoissaame)
Vanhin tieto
Johan, 1747
Levinneisyys
Peräpohja Länsipohja
  1. suomitaamoa
  2. pohjoissaamevertaa pohjoissaame dābmât (eteläsaame uumajansaame piitimensaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’opettaa (poro) ajokkaaksi, kesyttää’
  3. skandinaavivertaa muinaisnorja, nykynorja temja, nykyruotsi tämja, (murt. Suomi myös) tama ’kesyttää’ (gootti gatamjan, muinaisyläsaksa zamjan ’sama merkitys’, germaaninen *tamjan), sekä muinaisnorja tamr, muinaisruotsi tamber, nykynorja, nykyruotsi, nykytanska tam ’kesy; tottunut, harjaantunut’ (← germaaninen *tama-)

Vertaa tamma.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Liittyvät sanat

Taivutustiedot

Taivutusluokka 52 (sanoa)

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin taamoa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minätaamontaamoinolen taamonutolin taamonut
sinätaamottaamoitolet taamonutolit taamonut
häntaamootaamoion taamonutoli taamonut
metaamommetaamoimmeolemme taamoneetolimme taamoneet
tetaamottetaamoitteolette taamoneetolitte taamoneet
hetaamovattaamoivatovat taamoneetolivat taamoneet
passiivitaamotaantaamottiinon taamottuoli taamottu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minätaamoisinolisin taamonut
sinätaamoisitolisit taamonut
häntaamoisiolisi taamonut
metaamoisimmeolisimme taamoneet
tetaamoisitteolisitte taamoneet
hetaamoisivatolisivat taamoneet
passiivitaamottaisiinolisi taamottu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinätaamo—
häntaamokoonolkoon taamonut
metaamokaamme—
tetaamokaa—
hetaamokootolkoot taamoneet
passiivitaamottakoonolkoon taamottu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minätaamonenlienen taamonut
sinätaamonetlienet taamonut
häntaamoneelienee taamonut
metaamonemmelienemme taamoneet
tetaamonettelienette taamoneet
hetaamonevatlienevät taamoneet
passiivitaamottaneenlienee taamottu

Infinitiivit

1. infinitiivitaamoa
1. inf. pitkä muototaamoakseen
2. inf. inessiivitaamoessa
2. inf. inessiivi, passiivitaamottaessa
2. inf. instruktiivitaamoen
3. inf. inessiivitaamomassa
3. inf. elatiivitaamomasta
3. inf. illatiivitaamomaan
3. inf. adessiivitaamomalla
3. inf. abessiivitaamomatta
3. inf. instruktiivitaamoman
4. infinitiivitaamominen
5. infinitiivitaamomaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippitaamova
Passiivin 1. partisiippitaamottava
Aktiivin 2. partisiippitaamonut
Passiivin 2. partisiippitaamottu
Agenttipartisiippitaamoma
Kieltopartisiippitaamomaton

Riimit

-ɑːmoɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Taamoa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/taamoa