tal­loit­taa

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. panna rekeen tallat; paikkailla (jalkineita, venettä), vahvistaa tuella

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan talla yhteydessä
Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro, liivi

Lainalähde: toisaalta germaaninen (skandinaavinen) laina (germaaninen *stalla-, vertaa nykyruotsi stall ’talli; pilttuu; (murt.) seinään lyöty teline, johon veitset yms. pannaan; pieni koroketalla; viulun talla’, nykynorja stall, stald ’(muun muassa) talli; jalusta; (et. navetan lattialle syntynyt) tasaiseksi tallattu massa; viulun talla’, muinaisnorja stallr ’alusta; (jumalankuvien) teline, alttari; aluksen pohjalla oleva reikäpuu, johon maston alapää nojaa; talli, seimi’; myöhempiä lainoja samasta sanueesta ovat talla2 ja talli, katso näitä).

Mahdollisesti kahden eri sanan sekauma: kyseessä voi toisaalta olla v:n tallata (katso tätä) yhteyteen kuuluva omap. sana

Vertaa myös talka.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentalla ’kengän olkinen tai huovallinen sisäpohja’
karjalatalla ’jalaksen liukumapintaan kiinnitetty vahvike’ (mahdollisesti ← suomi)
virotald tai (harv.) tall (g. talla) ’alaosa, aluspinta; (kengän tai reen) antura; jalkapohja; vahvikepuu tai ‑rauta’, tallapuu ’astinlauta’, tallus ’antura’
liivitɔ̄la, tāla ’jalkapöytä’.

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Talloittaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/talloittaa