1talla1 – reen antura, reen jalaksen alapinnan liukulista tai vahvike; (reen, keinutuolin) jalas; suksen jalansija eli päläs tai siihen naulattu tuohi- tai nahkalevy; jalkineen (villainen tms.) pohjallinen, puolipohja; kengän pohjan tai koron paikkalappu; vahvikekappale, tuki, koroke (esim. pöydän jalan alla); (pyöreä) levy (esim. mutterin vastalevy, suksisauvan sompa); lumitiera, jäätilsa (kavion alla); kirveen hamara
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Levinneisyys
- laajalti murt.
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, viro, liivi
Lainalähde: toisaalta germaaninen (skandinaavinen) laina (germaaninen *stalla-, vertaa nykyruotsi stall ’talli; pilttuu; (murt.) seinään lyöty teline, johon veitset yms. pannaan; pieni koroketalla; viulun talla’, nykynorja stall, stald ’(muun muassa) talli; jalusta; (et. navetan lattialle syntynyt) tasaiseksi tallattu massa; viulun talla’, muinaisnorja stallr ’alusta; (jumalankuvien) teline, alttari; aluksen pohjalla oleva reikäpuu, johon maston alapää nojaa; talli, seimi’; myöhempiä lainoja samasta sanueesta ovat talla2 ja talli, katso näitä).
Mahdollisesti kahden eri sanan sekauma: kyseessä voi toisaalta olla v:n tallata (katso tätä) yhteyteen kuuluva omap. sana
Vertaa myös talka.
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | talla ’kengän olkinen tai huovallinen sisäpohja’ |
|---|---|
| karjala | talla ’jalaksen liukumapintaan kiinnitetty vahvike’ (mahdollisesti ← suomi) |
| viro | tald tai (harv.) tall (g. talla) ’alaosa, aluspinta; (kengän tai reen) antura; jalkapohja; vahvikepuu tai ‑rauta’, tallapuu ’astinlauta’, tallus ’antura’ |
| liivi | tɔ̄la, tāla ’jalkapöytä’. |