1tilli1 – maustekasvi Anethum graveolens
- Alkuperä
- Lainasana (myöhäinen muinaisruotsi: dil)
- Vanhin tieto
- Ericus Schroderus, 1637
- Levinneisyys
- paikoin murt.
Lähtökohta: ← myöhäinen muinaisruotsi dil, varhaisempi uusruotsi nykyruotsi dill, muinaisalasaksa eli muinaissaksi dilli, muinaisyläsaksa tilli, nykysaksa Dill ’tilli’.
2tilli2 – korvien soiminen; tiuku
- Levinneisyys
- Laatokan Karjala ja Pohjois-Karjala Savo Kainuu ja ymp.
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vepsä, viro
Onomat.-deskr. sanoja. — Tähän yhteyteen kuuluvat ehkä myös tilli, korvatilli (eri tahoilla murt.) ’korvapuusti’, tillikka, korvatillikka (LönnrLis 1886; laajalti murt.) ’sama merkitys’
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | tillīne ’kilinä, helinä’ |
|---|
| karjala | tillitteä ’soida (kello, korvat); kilisyttää’ |
|---|
| vepsä | t́iĺĺīńe ’pikku kello’, t́iĺĺitada ’kilistä’ |
|---|
| viro | tiliseda ’kilistä’. |
|---|
Samaa juurta olevia sanoja