1villi1 – luonnon varassa elävä tai oleva; vallaton; omalaatuinen, hurja, raju; halu, himo, kiihko; villitys
- Alkuperä
- Lainasana (ruotsi)
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Levinneisyys
- laajalti murt.
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, viro
Lainalähde: ← ruotsi (tai kantaskandinaavi), vertaa myöhäinen muinaisruotsi wilder, viller, vil(d), nykyruotsi vild, murt. vill, muinaisnorja villr ’villi, kesytön; kolkko, autio’ (keskialasaksa wilde, nykysaksa wild, gootti wilþeis ’villi, raju, kesytön’; germaaninen alkumuoto *wilþia-).
pohjoissaame vildâs (eteläsaame uumajansaame luulajansaame) ’villi, hullu’ ← skandinaavinen; N vilˈlâ (piitimensaame luulajansaame) ’villi’ ← suomi tai osittain sk; pohjoissaame filˈlit, kausat. filˈlitit (luulajansaame inarinsaame) ’johtaa harhaan, petkuttaa, villitä, narrata’ ← suomi. — Vertaa myös rasavilli.
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | villi ’villi’ |
|---|---|
| karjala | villiškö ’vihainen, ilkeä ihminen tai eläin’ |
| viro | villine (Wied) ’villi, pahansuopa’ |
Samaa juurta olevia sanoja
- villikko
- villitä
- villitys
- villiintyä
- villiytyä
- villiinnyttää
- villieläin
- ‑peto
- ‑ruusu
- ‑sika
- ‑silkki
- ‑varsa
- ‑viini