vil­li

adjektiivi, substantiivi/ˈʋilːi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vil-li (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 3 505. yleisin sana

Merkitykset

  1. sellainen, joka elää luonnonvaraisena; kesytön, villiintynytMonet viljeltävät kasvit polveutuvat villeistä lajikkeista.
  2. raisu, vallatonMeno diskossa yltyi villiksi.
  3. politiikka, ym. järjestäytymätön, sitoutumaton
  4. luonnonvaraistaloudessa elävä, ei-korkeakulttuurisen kansan jäsenVillit polttivat kylän ja tappoivat asukkaat.

Synonyymit ja vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Ukko heräsikin, kohotti partaisen, pörröisen päänsä, katsoen kuin villi, älytön metsäläinen, ja alkoi kurkkuansa selvitellen syljeksiä ja kakistella.
— Irmari Rantamala, Israelitar
"Nuo kaksi täytyy minun saada, Rabirius", sanoi sitten tuo villien eläinten nöyrä hankitsija.
— Nicholas Wiseman, Fabiola eli katakombien kirkko
Luiden erikoiset piirteet selitettiin aluksi monin eri tavoin: "barbaariseksi ja villiksi roduksi", vammautuneeksi nykyihmiseksi, venäläiseksi kasakaksi, tai keltiksi.
— Wikipedia: Neandertalinihminen

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan villi lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Hän ei anna noiden kahden rötkäleen Villistä Lännestä käyttää itseään hyväkseen.
— Stein Riverton, Murhattu urkkija
Voittomäärä oikeutti sen kuitenkin niin sanotun villin kortin pudotuspelipaikkaan.
— Wikipedia: Miami Marlins

Etymologia

1villi1 – luonnon varassa elävä tai oleva; vallaton; omalaatuinen, hurja, raju; halu, himo, kiihko; villitys

Alkuperä
Lainasana (ruotsi)
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Levinneisyys
laajalti murt.
Vastineita
inkeroinen, karjala, viro

Lainalähde: ← ruotsi (tai kantaskandinaavi), vertaa myöhäinen muinaisruotsi wilder, viller, vil(d), nykyruotsi vild, murt. vill, muinaisnorja villr ’villi, kesytön; kolkko, autio’ (keskialasaksa wilde, nykysaksa wild, gootti wilþeis ’villi, raju, kesytön’; germaaninen alkumuoto *wilþia-).

pohjoissaame vildâs (eteläsaame uumajansaame luulajansaame) ’villi, hullu’ ← skandinaavinen; N vilˈlâ (piitimensaame luulajansaame) ’villi’ ← suomi tai osittain sk; pohjoissaame filˈlit, kausat. filˈlitit (luulajansaame inarinsaame) ’johtaa harhaan, petkuttaa, villitä, narrata’ ← suomi. — Vertaa myös rasavilli.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvilli ’villi’
karjalavilliškö ’vihainen, ilkeä ihminen tai eläin’
virovilline (Wied) ’villi, pahansuopa’

Samaa juurta olevia sanoja

2villi2 – eksynyt, väärä, harha-

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: vill-)

Lainalähde: ← nykyruotsi vill-, villo-: vill(o)väg, ‑stig ’harhatie, ‑polku’, vill(o)lära ’harhaoppi’, veckovill ’viikonpäivistä tietämätön’ (samaa alkuperää kuin vill ja vild, katso s.v. villi1).

Englanninkieliset vastineet

  • wild
  • unregulated
  • riotous
  • brainish
  • hoydenishyläkäsite
  • amok
  • knockabout
  • barbarian

Esiintymistiheys

61 144 esiintymää · 23.3 / milj.

Suomi24
21.6
Sanomalehdet
33.1
Aikakauslehdet
25.6
Wikipedia
24.3
Reddit
26.8
Tekstitykset
33.9

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5 (risti)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Vertailumuodot: villi – villimpi – villein

Riimit

-ilːi

Kaikki riimit
luokat:

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Villi. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/villi