ti­lut­taa

verbi/ˈtilutːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ti-lut-taa (3 tavua) · 8 kirjainta

Merkitys

  1. soittaa varsinkin sähkökitaralla nopeatempoista sävelkuviota korkeilla äänillä

Etymologia

Alkuperä
Ääntä kuvaileva sana
Sanakirjassa
Käsitellään sanan tiukkua yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vepsä, viro

Ääntä kuvaileva sana; vertaa esimerkiksi tiukkua, tiukuttaa ’sirkuttaa’, tiuku ’kulkunen’ ja ehkä myös ääntä jäljittelevä linnun nimi tiltaltti.

Onomat. sanoja, vertaa tiuku ja tiukkua1.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentšiukkā ’sama merkitys’
karjalatiukkoa, tšiukkoa ’sama merkitys, piipittää’
vepsätšiukta, tšūkta ’sama merkitys’
viromurt. tiukuda, eteläviro tsiuku- ’sama merkitys’ (huomaa myös tiuksuda, siuksuda ’sama merkitys’).

Samaa juurta olevia sanoja

Onomat. sanoja; vertaa tiukkua2. — suomi → pohjoissaame diwˈgâ (luulajansaame inarinsaame) ’tiuku’; suomi tai saame → nykyruotsi murt. tjuka, tiukka, tjuk ’tiuku’; suomi tai ruotsi → eteläsaame d́uvke ’kulkunen, aisakello’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalatiuku ’sama merkitys’

Samaa juurta olevia sanoja

Onomat., linnun ääntä matkivia nimityksiä. Vastaavanlaisia on myös muissa kielissä, vertaa esimerkiksi viro silk-solk, tsilk-tsolk ’tiltaltti’ katso myös tulkku.

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin tiluttaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minätilutantilutinolen tiluttanutolin tiluttanut
sinätilutattilutitolet tiluttanutolit tiluttanut
häntiluttaatiluttion tiluttanutoli tiluttanut
metilutammetilutimmeolemme tiluttaneetolimme tiluttaneet
tetilutattetilutitteolette tiluttaneetolitte tiluttaneet
hetiluttavattiluttivatovat tiluttaneetolivat tiluttaneet
passiivitilutetaantilutettiinon tilutettuoli tilutettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minätiluttaisinolisin tiluttanut
sinätiluttaisitolisit tiluttanut
häntiluttaisiolisi tiluttanut
metiluttaisimmeolisimme tiluttaneet
tetiluttaisitteolisitte tiluttaneet
hetiluttaisivatolisivat tiluttaneet
passiivitilutettaisiinolisi tilutettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinätiluta—
häntiluttakoonolkoon tiluttanut
metiluttakaamme—
tetiluttakaa—
hetiluttakootolkoot tiluttaneet
passiivitilutettakoonolkoon tilutettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minätiluttanenlienen tiluttanut
sinätiluttanetlienet tiluttanut
häntiluttaneelienee tiluttanut
metiluttanemmelienemme tiluttaneet
tetiluttanettelienette tiluttaneet
hetiluttanevatlienevät tiluttaneet
passiivitilutettaneenlienee tilutettu

Infinitiivit

1. infinitiivitiluttaa
1. inf. pitkä muototiluttaakseen
2. inf. inessiivitiluttaessa
2. inf. inessiivi, passiivitilutettaessa
2. inf. instruktiivitiluttaen
3. inf. inessiivitiluttamassa
3. inf. elatiivitiluttamasta
3. inf. illatiivitiluttamaan
3. inf. adessiivitiluttamalla
3. inf. abessiivitiluttamatta
3. inf. instruktiivitiluttaman
4. infinitiivitiluttaminen
5. infinitiivitiluttamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippitiluttava
Passiivin 1. partisiippitilutettava
Aktiivin 2. partisiippitiluttanut
Passiivin 2. partisiippitilutettu
Agenttipartisiippitiluttama
Kieltopartisiippitiluttamaton

Riimit

-ilutːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tiluttaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tiluttaa