ti­rah­taa

verbi/ˈtirɑhtɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ti-rah-taa (3 tavua) · 8 kirjainta

Johdettu sanasta: tiristä

Merkitys

  1. lirahtaa, herahtaa

Esimerkkilauseet

— Niinpä niin, tyllyköistä, hän puheli itsekseen, ja nauroi niin, että kyyneleet tirahtivat silmälasien alta, tyllyköistä, niistähän se hän...
— Santeri Ivalo, Iltapuhteeksi I
Se kun kerran kiroaa, niin eipä tirahda verta ainoatakaan noppaa...
— Pentti Haanpää, Hota-Leenan poika
Kun hän ne vihdoin irrotti, olivat tytön kasvot niin muuttuneet, että ne olivat aivan kuin toiset — hennolle alahuulelle tirahti pienenpieni veripisara.
— Johannes Linnankoski, Laulu tulipunaisesta kukasta

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan tiristä yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro

Samaa deskr.-onomat. pesyettä on myös tirskua (katso tätä). Vertaa myös siristä.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentirissä ’tiristä, liristä’, tirrīne ’tirinä’, tiri ’ripuli’
karjalatirissä ’tiristä, liristä; kitistä’, tirahtoa ’herahtaa, tirahtaa; liikahtaa; inahtaa’
vatja(Tsv) tirize̮- ’liristä, valua’, tiri ’ripuli’
virotiriseda ’tiristä, piristä’, tirin ’tirinä, pirinä’

(suomi → nykyruotsi murt. Suomi tiris(a) ’liristä, siristä, tihkua’).

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

470 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi F

Yleisimmät: tirahtaa 70 % · tirahti 30 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin tirahtaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minätirahdantirahdinolen tirahtanutolin tirahtanut
sinätirahdattirahditolet tirahtanutolit tirahtanut
häntirahtaatirahtion tirahtanutoli tirahtanut
metirahdammetirahdimmeolemme tirahtaneetolimme tirahtaneet
tetirahdattetirahditteolette tirahtaneetolitte tirahtaneet
hetirahtavattirahtivatovat tirahtaneetolivat tirahtaneet
passiivitirahdetaantirahdettiinon tirahdettuoli tirahdettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minätirahtaisinolisin tirahtanut
sinätirahtaisitolisit tirahtanut
häntirahtaisiolisi tirahtanut
metirahtaisimmeolisimme tirahtaneet
tetirahtaisitteolisitte tirahtaneet
hetirahtaisivatolisivat tirahtaneet
passiivitirahdettaisiinolisi tirahdettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinätirahda—
häntirahtakoonolkoon tirahtanut
metirahtakaamme—
tetirahtakaa—
hetirahtakootolkoot tirahtaneet
passiivitirahdettakoonolkoon tirahdettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minätirahtanenlienen tirahtanut
sinätirahtanetlienet tirahtanut
häntirahtaneelienee tirahtanut
metirahtanemmelienemme tirahtaneet
tetirahtanettelienette tirahtaneet
hetirahtanevatlienevät tirahtaneet
passiivitirahdettaneenlienee tirahdettu

Infinitiivit

1. infinitiivitirahtaa
1. inf. pitkä muototirahtaakseen
2. inf. inessiivitirahtaessa
2. inf. inessiivi, passiivitirahdettaessa
2. inf. instruktiivitirahtaen
3. inf. inessiivitirahtamassa
3. inf. elatiivitirahtamasta
3. inf. illatiivitirahtamaan
3. inf. adessiivitirahtamalla
3. inf. abessiivitirahtamatta
3. inf. instruktiivitirahtaman
4. infinitiivitirahtaminen
5. infinitiivitirahtamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippitirahtava
Passiivin 1. partisiippitirahdettava
Aktiivin 2. partisiippitirahtanut
Passiivin 2. partisiippitirahdettu
Agenttipartisiippitirahtama
Kieltopartisiippitirahtamaton

Riimit

-irɑhtɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tirahtaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tirahtaa