si­rah­taa

verbi/ˈsirɑhtɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

si-rah-taa (3 tavua) · 8 kirjainta

Merkitys

  1. sihahtaa, särähtää

Esimerkkilauseet

Vaan voi poloinen päiviäni: jos yöllä yritteleinkin, killistäin mä kylmämähän, niin päivällä parahalla vesi silmästä sirahtaa.
— Johannes Häyhä, Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 4 Talvitoimet
Sanattomina seisovat Jorma ja vaimot, eivät mitään puhu, kosken kohinaa kuulostavat — niin silloin sirahtaa ilmassa iloinen ääni, ja jo virittää ensimmäinen kevätpeippo iloisen viserryksensä suvantosaaren koivussa Annikin haudalla.
— Juhani Aho, Panu
Silloin sirahtaa yht’äkkiä tuuliviiristä kuin saksilla leikaten: Sirveit!
— Urho Karhumäki, Elotalkoot ynnä muita pakinoita

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan siristä yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro, liivi

Onomat. sanoja, joiden yhteyteen kuuluvat myös sirkka1 ja sirkku (katso näitä). Vertaa myös siru ja tiristä.

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinensirissä, tširissä ’siristä’
karjalaširissä ’siristä; tiristä; ritistä, porista; ritistä, ratista, rytistä; paistaa kirkkaasti (aurinko)’, tširissä ’siristä, sirittää, visertää; mäkättää, tiristä; liristä; kimittää, kirkua’, tširitteä ’sama merkitys, porottaa; loistaa, häikäistä; paahtaa, kuumentaa; käristää’, širie, širakka, tširakka ’kimeä (ääni), kirkas (sää)’
lyydi(prs.) tširizöü ’sirittää (heinäsirkka)’
vepsätšira̮ita ’tiristä (rasva pannulla)’
vatjaširisä ’siristä, liristä’
virosiriseda ’siristä, sirkuttaa, visertää; lorista, liristä’, siristada ’sirkuttaa, visertää, sirittää’
liivitširīkšə ’visertää; rätistä’.

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi F

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin sirahtaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäsirahdansirahdinolen sirahtanutolin sirahtanut
sinäsirahdatsirahditolet sirahtanutolit sirahtanut
hänsirahtaasirahtion sirahtanutoli sirahtanut
mesirahdammesirahdimmeolemme sirahtaneetolimme sirahtaneet
tesirahdattesirahditteolette sirahtaneetolitte sirahtaneet
hesirahtavatsirahtivatovat sirahtaneetolivat sirahtaneet
passiivisirahdetaansirahdettiinon sirahdettuoli sirahdettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsirahtaisinolisin sirahtanut
sinäsirahtaisitolisit sirahtanut
hänsirahtaisiolisi sirahtanut
mesirahtaisimmeolisimme sirahtaneet
tesirahtaisitteolisitte sirahtaneet
hesirahtaisivatolisivat sirahtaneet
passiivisirahdettaisiinolisi sirahdettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäsirahda—
hänsirahtakoonolkoon sirahtanut
mesirahtakaamme—
tesirahtakaa—
hesirahtakootolkoot sirahtaneet
passiivisirahdettakoonolkoon sirahdettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäsirahtanenlienen sirahtanut
sinäsirahtanetlienet sirahtanut
hänsirahtaneelienee sirahtanut
mesirahtanemmelienemme sirahtaneet
tesirahtanettelienette sirahtaneet
hesirahtanevatlienevät sirahtaneet
passiivisirahdettaneenlienee sirahdettu

Infinitiivit

1. infinitiivisirahtaa
1. inf. pitkä muotosirahtaakseen
2. inf. inessiivisirahtaessa
2. inf. inessiivi, passiivisirahdettaessa
2. inf. instruktiivisirahtaen
3. inf. inessiivisirahtamassa
3. inf. elatiivisirahtamasta
3. inf. illatiivisirahtamaan
3. inf. adessiivisirahtamalla
3. inf. abessiivisirahtamatta
3. inf. instruktiivisirahtaman
4. infinitiivisirahtaminen
5. infinitiivisirahtamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippisirahtava
Passiivin 1. partisiippisirahdettava
Aktiivin 2. partisiippisirahtanut
Passiivin 2. partisiippisirahdettu
Agenttipartisiippisirahtama
Kieltopartisiippisirahtamaton

Riimit

-irɑhtɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Sirahtaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/sirahtaa