li­rah­taa

verbi/ˈlirɑhtɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

li-rah-taa (3 tavua) · 8 kirjainta

Johdettu sanasta: liristä

Merkitys

  1. piene(hkö)n nestemäärän valahtaminen; erityisesti tähän liittyvästä pienestä, heleästä äänestäLattialle lirahti vesitippa

Esimerkkilauseet

Tess oli hyvin totuudessa tällä kertaa, hän koetti — ja jo lirahti selvä ääni.
— Thomas Hardy, Tessin tarina
Suurena keinuen soi se, soi läpi ihmisen työn, läpi tähtisen yön huminoi se... Jäisenä meuruten melskaa, hyhmäisen veen säveleinä... Suvisna, kuumana suhuu kuin kesän hengessä heinä... Puhuri huurteinen puhuu, männiköt myrskyssä huiskii — lirahtaa liverrys kiurun, puroina huljuu jo kirsi, rastaan huilu jo huhuu, lännetär lempeä kuiskii, laihot jo helteessä heilii, riemukas soi suvivirsi...
— Kaarlo Sarkia, Runot
Raitis, mutta silti leppoisa tuuli siirtelee hiuksiani ja veden rajassa lirahtaa sievästi pieni aalto.
— Eino Railo, Mennyt kesä

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan liristä yhteydessä
Vastineita
karjala, viro

Onomat. sanoja, vertaa lorista.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalalirissä, lirahtoa ’sama merkitys’
viroliriseda ’liristä’.

Samaa juurta olevia sanoja

Yhdyssanat ja johdokset

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

2 391 esiintymää · 0.9 / milj.

Suomi24
1.1
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi F

Yleisimmät: lirahtaa 54 % · lirahti 24 % · lirahtanut 22 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin lirahtaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minälirahdanlirahdinolen lirahtanutolin lirahtanut
sinälirahdatlirahditolet lirahtanutolit lirahtanut
hänlirahtaalirahtion lirahtanutoli lirahtanut
melirahdammelirahdimmeolemme lirahtaneetolimme lirahtaneet
telirahdattelirahditteolette lirahtaneetolitte lirahtaneet
helirahtavatlirahtivatovat lirahtaneetolivat lirahtaneet
passiivilirahdetaanlirahdettiinon lirahdettuoli lirahdettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minälirahtaisinolisin lirahtanut
sinälirahtaisitolisit lirahtanut
hänlirahtaisiolisi lirahtanut
melirahtaisimmeolisimme lirahtaneet
telirahtaisitteolisitte lirahtaneet
helirahtaisivatolisivat lirahtaneet
passiivilirahdettaisiinolisi lirahdettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinälirahda—
hänlirahtakoonolkoon lirahtanut
melirahtakaamme—
telirahtakaa—
helirahtakootolkoot lirahtaneet
passiivilirahdettakoonolkoon lirahdettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minälirahtanenlienen lirahtanut
sinälirahtanetlienet lirahtanut
hänlirahtaneelienee lirahtanut
melirahtanemmelienemme lirahtaneet
telirahtanettelienette lirahtaneet
helirahtanevatlienevät lirahtaneet
passiivilirahdettaneenlienee lirahdettu

Infinitiivit

1. infinitiivilirahtaa
1. inf. pitkä muotolirahtaakseen
2. inf. inessiivilirahtaessa
2. inf. inessiivi, passiivilirahdettaessa
2. inf. instruktiivilirahtaen
3. inf. inessiivilirahtamassa
3. inf. elatiivilirahtamasta
3. inf. illatiivilirahtamaan
3. inf. adessiivilirahtamalla
3. inf. abessiivilirahtamatta
3. inf. instruktiivilirahtaman
4. infinitiivilirahtaminen
5. infinitiivilirahtamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippilirahtava
Passiivin 1. partisiippilirahdettava
Aktiivin 2. partisiippilirahtanut
Passiivin 2. partisiippilirahdettu
Agenttipartisiippilirahtama
Kieltopartisiippilirahtamaton

Riimit

-irɑhtɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Lirahtaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/lirahtaa