- Alkuperä
- Käännöslaina
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan kakku yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi
Lähtökohtana lähinnä ruotsin toscakaka ’toskakakku’, jossa tosca- (jonka alkuperä on epäselvä) + kaka ’kakku’.
Ruotsin sanan alkuosa saattaa johtua paikannimestä Toscana tai Giacomo Puccinin säveltämän oopperan nimestä Tosca.
- suomikakku
- skandinaavinenvertaa varhaisempi uusruotsi kaku, myöhäinen muinaisruotsi, nykyruotsi kaka ’kakku, leipä’
Samalta taholta myös pohjoissaame gakˈko (eteläsaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’(happamaton) leipä, »lapinkakku»’ (osittain ehkä myös ← suomi). Vertaa kaakku ja kokkare.
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | kakku ’pieni ohut leipä; uuninsuulla ruistaikinasta paistettu taikinapala’, kakkara ’uunissa hiilillä riehtilässä paistettu ohukainen’ |
|---|---|
| karjala | kakku ’leipä; (lastenk.) peruna’, kakkara ’tavallisesti ohra- tai vehnäjauhoista veteen tai maitoon tehty ohukainen tai pannukakku; kokkare’ |
| vatja | kakku ’ohukainen’ |
| viro | kakk (g. kaku) ’kakku, leipä’ |
| liivi | kak (mon. kakūd) ’(makea) kakku’ |