kak­ka­ra

substantiivi/ˈkɑkːɑrɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

kak-ka-ra (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitykset

  1. pieni kakkuPäästä paimenta kotihin voivatia vuolemahan, rieskoa repäisemähän, kakkaroita kavamahan! (Kalevala)
  2. (yhdyssanan jälkiosana)eräitä asterikasveja, kultakakkara-, peikonkakkara-, päivänkakkara- ja suvikakkara-suvut

Esimerkkilauseet

Lauletaan me lasta kaksi, kuin kaks' on kanan pojoista, suusta kuin sulan-nenästä, päästä kuin päivän-kakkarasta; 5 mulla on muhakka muoto, sana suussain on sulava.
— Adolf Neovius, Parasken runot
Itkua oluet siellä, Viinansa haluvesiä, Kipunoit' on kakkaransa, Vitsoja veropalansa.
— August Ahlqvist, Säkeniä
Ruokavalio koostuu puuroista, keitoista, kakkaroista, hedelmistä, vihanneksista, maidosta ja kalasta.
— Wikipedia: Mamprusit

Etymologia

1kakkara1 – kakku, pulla, kyrsä

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
et. itämurteet
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro

Vertaa kakara2, kakku.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkakkara ’uunissa riehtilällä paistettu ohukainen’
karjalakakkara, kakkareh ’ohra- tai vehnäjauhoista veteen tai maitoon tehty ohukainen tai pannukakku, ohut kauraleipä tms. leivonnainen’
vatja(vatjan Kukkosin murre) kakkara: verik. (sian verestä tehty)
virokaker ’(ruoka)kestitys; kakku’, küla-kaker, eteläviro kakel, kakla ’kestitys’.

karjala → venäjä murt. kokóra, kakóra ’parhaista jauhoista leivottu pyöreä leipä; paksu pannukakku, pieni leipä’.

  1. suomikakku
  2. skandinaavinenvertaa varhaisempi uusruotsi kaku, myöhäinen muinaisruotsi, nykyruotsi kaka ’kakku, leipä’

Samalta taholta myös pohjoissaame gakˈko (eteläsaame luulajansaame inarinsaame koltansaame) ’(happamaton) leipä, »lapinkakku»’ (osittain ehkä myös ← suomi). Vertaa kaakku ja kokkare.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkakku ’pieni ohut leipä; uuninsuulla ruistaikinasta paistettu taikinapala’, kakkara ’uunissa hiilillä riehtilässä paistettu ohukainen’
karjalakakku ’leipä; (lastenk.) peruna’, kakkara ’tavallisesti ohra- tai vehnäjauhoista veteen tai maitoon tehty ohukainen tai pannukakku; kokkare’
vatjakakku ’ohukainen’
virokakk (g. kaku) ’kakku, leipä’
liivikak (mon. kakūd) ’(makea) kakku’

Samaa juurta olevia sanoja

2kakkara2 – möykky, multa- tai lantakokkare, hevosen ulostuspallero

Sanakirjassa
Käsitellään sanan kakara yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, viro
Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenkakkāra ’lehmänläjä, ulostuskokkare’
karjalakakara, kakkara, kakkaro, kakero ’lantakokkare’
lyydikakark (mon. kakark(k)ad) ’lampaanpapana’
virokägar, kägaras (g. kägara), kägal ’käppyrä, möykky, hevosen ulostuspallero’

Kaukaisemmissa sukukielissä

–(? suomi →) eteläsaame kākere, piitimensaame kahkêr, luulajansaame kākēr, pohjoissaame gāǥer ’(jäätynyt) poron sonta, lampaan papana, ulostuskikkara’.

itämerensuomi → venäjä murt. kakáruša ’(jäätynyt) lanta’. Deskr.-sävyisiä sanoja.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

1 032 esiintymää · 0.4 / milj.

Suomi24
0.4
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.3
Wikipedia
0.1
Reddit
0.6
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12 (kulkija)

Yleisimmät: kakkara 33 % · kakkaroita 22 % · kakkarat 18 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑkːɑrɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Kakkara. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/kakkara