tui­maa

Jaa
Viittaa artikkeliin

6 kirjainta

Johdettu sanasta: tuima

Merkitys

  1. hiukaista, tehdä mieli suolaista ruokaa; kuvottaa

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan tuima yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi

luultavasti = ruotsinsaame (LÖ) tåime ’alakuloinen, haluton’. — suomi → nykyruotsi tojma ’mauton; raaka, ilkeämielinen ihminen’ ja inarinsaame tujme ’mauton (keitto, liemi)’; liivi → latvia tuims ’veltto, väsynyt, tomppeli’. Saattavat kuulua yhteen s.v. tuikea ja tujakka main. sanojen kanssa.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentuima ’suolaton’
karjalatuima ’sama merkitys; ankara, raju’, tuimata ’hiukoa; pilaantua, eltaantua; pyörryttää, heikottaa’, tuimeta ’pilaantua, eltaantua’
–? lyydi tuimehtuda ’mennä tukkoon (korvat)’
vatjatuim ’suolaton, mauton (Tsv); hidas, typerä (vatjan Kukkosin murre)’, (Tsv) tuime̮tte̮- ’säilyttää ilman suolaa, tehdä suolattomaksi; poistaa tunto, muisti’
virotuim (g. tuima) ’tunnoton, puutunut; välinpitämätön, haluton, veltto’, tuimastada ’tehdä tunnottomaksi, turruttaa’, tuimendada ’sama merkitys’
liivitūima ’tunnoton, turta; hidas; tylsä’, tuimə ’jäykistyä, turtua’

Samaa juurta olevia sanoja

Lue myös Kotuksen kirjoitus tuima.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tuimaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tuimaa