tui­me­ta

verbi/ˈtui̯metɑˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

tui-me-ta (3 tavua) · 7 kirjainta

Johdettu sanasta: tuima

Merkitys

Esimerkkilauseet

Mutta tuuli oli alkanut tällä välin levottomasti hapuilla luoteeseen päin, ja samalla tuimenemistaan tuimeta.
— Lauri Haarla, Kurkien taru

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan tuima yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi

luultavasti = ruotsinsaame (LÖ) tåime ’alakuloinen, haluton’. — suomi → nykyruotsi tojma ’mauton; raaka, ilkeämielinen ihminen’ ja inarinsaame tujme ’mauton (keitto, liemi)’; liivi → latvia tuims ’veltto, väsynyt, tomppeli’. Saattavat kuulua yhteen s.v. tuikea ja tujakka main. sanojen kanssa.

Vastineet sukukielissä (5 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentuima ’suolaton’
karjalatuima ’sama merkitys; ankara, raju’, tuimata ’hiukoa; pilaantua, eltaantua; pyörryttää, heikottaa’, tuimeta ’pilaantua, eltaantua’
–? lyydi tuimehtuda ’mennä tukkoon (korvat)’
vatjatuim ’suolaton, mauton (Tsv); hidas, typerä (vatjan Kukkosin murre)’, (Tsv) tuime̮tte̮- ’säilyttää ilman suolaa, tehdä suolattomaksi; poistaa tunto, muisti’
virotuim (g. tuima) ’tunnoton, puutunut; välinpitämätön, haluton, veltto’, tuimastada ’tehdä tunnottomaksi, turruttaa’, tuimendada ’sama merkitys’
liivitūima ’tunnoton, turta; hidas; tylsä’, tuimə ’jäykistyä, turtua’

Samaa juurta olevia sanoja

Lue myös Kotuksen kirjoitus tuima.

Yhdyssanat ja johdokset

Taivutustiedot

Taivutusluokka 72 (vanheta)

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin tuimeta taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minätuimenentuimeninolen tuimennutolin tuimennut
sinätuimenettuimenitolet tuimennutolit tuimennut
häntuimeneetuimenion tuimennutoli tuimennut
metuimenemmetuimenimmeolemme tuimenneetolimme tuimenneet
tetuimenettetuimenitteolette tuimenneetolitte tuimenneet
hetuimenevattuimenivatovat tuimenneetolivat tuimenneet
passiivituimetaantuimettiinon tuimettuoli tuimettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minätuimenisinolisin tuimennut
sinätuimenisitolisit tuimennut
häntuimenisiolisi tuimennut
metuimenisimmeolisimme tuimenneet
tetuimenisitteolisitte tuimenneet
hetuimenisivatolisivat tuimenneet
passiivituimettaisiinolisi tuimettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinätuimene—
häntuimetkoonolkoon tuimennut
metuimetkaamme—
tetuimetkaa—
hetuimetkootolkoot tuimenneet
passiivituimettakoonolkoon tuimettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minätuimennenlienen tuimennut
sinätuimennetlienet tuimennut
häntuimenneelienee tuimennut
metuimennemmelienemme tuimenneet
tetuimennettelienette tuimenneet
hetuimennevatlienevät tuimenneet
passiivituimettaneenlienee tuimettu

Infinitiivit

1. infinitiivituimeta
1. inf. pitkä muototuimetakseen
2. inf. inessiivituimetessa
2. inf. inessiivi, passiivituimettaessa
2. inf. instruktiivituimeten
3. inf. inessiivituimenemassa
3. inf. elatiivituimenemasta
3. inf. illatiivituimenemaan
3. inf. adessiivituimenemalla
3. inf. abessiivituimenematta
3. inf. instruktiivituimeneman
4. infinitiivituimeneminen
5. infinitiivituimenemaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippituimeneva
Passiivin 1. partisiippituimettava
Aktiivin 2. partisiippituimennut
Passiivin 2. partisiippituimettu
Agenttipartisiippituimenema
Kieltopartisiippituimenematon

Riimit

-uimetɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tuimeta. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tuimeta