tui­men­taa

verbi/ˈtui̯mentɑː/
Jaa

Johdettu sanasta: tuimeta

Merkitys

Etymologia

tuimeta + johdin -ta

Yhdyssanat ja johdokset

Johdokset

Esimerkkilauseet

Suomattomuuden myrkky sieluun syöpynyt tuon kurjan tuskat kaksin verroin tuimentaa: hänt' omain kärsimysten kuorma rasittaa ja mieltä kalvaa toisen onnen ilmaus.
— Aiskhylos, Agamemnon
Mielihauteitten ja syvien syntyjen yhteispolte valmistaa heille infernon, jonka ehdottoman totuuselämän toivoton jano tuimentaa rikkaan miehen kadotukseksi.
— Lauri Haarla, Teatterikirja

Taivutustiedot

Taivutusluokka 54, vokaalivaihtelutyyppi J

MuotoTaivutus
Infinitiivituimentaa
Ind. prees. yks. 1.tuimennan
Ind. imperf. yks. 3.tuimensi
Kond. prees. yks. 3.tuimentaisi
Pot. prees. yks. 3.tuimentanee
Imperat. prees. yks. 3.tuimentakoon
Akt. 2. partisiippituimentanut
Pass. imperf.tuimennettiin

Riimit

-uimentɑː

Kaikki riimit

Lähteet