tun­ko

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. tungos

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan tunkea yhteydessä
Vanhin tieto
Ericus Erici Sorolainen, 1625
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro

Todennäköisesti deskr. alkuperää, kuten myös s.v. sonkia ja tonkia (katso näitä) main. sanat. Näiden yhteyteen kuulunevat jotenkin myös saame cogˈgât ’tunkea, työntää; pujauttaa’ (← *čuŋke-) ja mordva toŋgoms ’pistää, sujauttaa jhk’ (← *tuŋke-; epävarmoja vastineita myös ugrilainen kielissä).

Vastineet sukukielissä (6 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentuŋkissa ’tunkeutua, tunkea’
karjalatunkie ’lykkiä, tyrkkiä; ahtaa, tunkea; tungeksia’, tunkeutuo ’tunkeutua; tuppautua; ajautua’
lyydituŋgeda ’tunkea, lykätä, työntää’, tuŋgezetta ’tunkeutua’
vepsätuŋkta ’työntää, tyrkkiä’, tuŋktakse̮ ’tunkeutua’
vatja(vatjan Kukkosin murre) tuŋkīssa, (Tsv) tuŋki- ’tunkeutua, ahtautua’
virotungida ’tunkea, tunkeutua’, tungelda ’tungeskella’, tung ’tungos’

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tunko. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tunko