tuu­len­hal­ti­ja

substantiivi/ˈtuːlenˌhɑltijɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

tuu-len-hal-ti-ja (5 tavua) · 13 kirjainta

sisältää sanat: tuuli + haltija

Merkitys

(englanniksi)
  1. a certain type of mythological creature pertaining to wind

Esimerkkilauseet

Smirnov sanoo puutarhurienkin rukoilleen tuuli-emoa, ja myös tulipalon aikana on tuulenhaltijaa palvottu.
— Uno Harva, Mordvalaisten muinaisusko
Vaikka Ilmarinen siis selvästi esiintyy tuulenhaltijana, ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että ilma-sanalla, josta Ilmarinen johtuu, olisi jo silloin, kun tämä nimitys on syntynyt, tarkoitettu nimenomaan tuulta ja myrskyä.
— Uno Harva, Suomalaisten muinaisusko
Päinvastoin on vaikea ymmärtää, miten ylhäinen taivaanjumala olisi voinut erikoistua yksinomaan tuulenhaltijaksi.
— Uno Harva, Suomalaisten muinaisusko

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12 (kulkija)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑltijɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tuulenhaltija. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tuulenhaltija