tuulenhaltija
substantiivi/ˈtuːlenˌhɑltijɑ/tuu-len-hal-ti-ja (5 tavua) · 13 kirjainta
Merkitys
(englanniksi)- a certain type of mythological creature pertaining to wind
Esimerkkilauseet
Smirnov sanoo puutarhurienkin rukoilleen tuuli-emoa, ja myös tulipalon aikana on tuulenhaltijaa palvottu.Vaikka Ilmarinen siis selvästi esiintyy tuulenhaltijana, ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että ilma-sanalla, josta Ilmarinen johtuu, olisi jo silloin, kun tämä nimitys on syntynyt, tarkoitettu nimenomaan tuulta ja myrskyä.Päinvastoin on vaikea ymmärtää, miten ylhäinen taivaanjumala olisi voinut erikoistua yksinomaan tuulenhaltijaksi.Taivutustiedot
Taivutusluokka 12 (kulkija)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ɑltijɑ
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Tuulenhaltija. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 22.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tuulenhaltija