- Sanakirjassa
- Yhdyssana, käsitellään sanan vihuri yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, viro
rinn. viherä ’kova, tuima (tuuli), viima (paikoin häm- ja kaakkoismurteet); tuulenpuuska veden pinnalla (Daniel Juslenius: Suomalaisen Sana-Lugun Coetus: Henrik Gabriel Porthanin kappaleen välilehtiin ja sivuihin tehdyt lisäykset.)’
Osittain varmaankin viha sanueen jäseniä, kuten vihelä (katso näitä, vihelä s.v. viheliäinen) tai onomat. alkuperää, josta katso vihistä; viime mainittu sekä sen kanssa yhteen kuuluva vihma lienevät kontam.-lähteenä (+ tihu, tihuuttaa) sanoille vihu (paikoin Häme) ’tihkusade’, vihuuttaa ’sataa tihuttaa’. — Vaikutusta on myös venäjän sanasta vihŕ, murt. víhoŕ, vihóŕ ’tuulispää, tuulipyörre’ (tästä ainakin → inkeroinen vihkura, vīhkura, vīhkuri ’tuulispää, kova tuuli’, karjala viehkuri ’tuulenpyörre’, lyydi viehkuri ’vihuri, tuulispää’ ja vepsä vihoŕ, vehoŕ ’tuulenpuuska’).
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | vihhērä ’melko voimakas (tuuli)’ |
|---|---|
| karjala | vihuri ’sama merkitys’, vihurtoa ’tuulla’ |
| viro | murt. viherik ’sama merkitys, tuulispää’. |
Samaa juurta olevia sanoja
- vihuri1777
- vihurituuli
- ‑aalto
- ‑laine