tihu
substantiivi/ˈtihu/ti-hu (2 tavua) · 4 kirjainta
Merkitykset
- ilkityö, pahanteko
- itikka, hyttynen, mäkärä
- tiheä
- tihkusade
Esimerkkilauseet
Ja verisenä temmelsi tihu, raasti armotta asujaa.Kohta jo keskenkasvuisena näytti se isän ja äidin eljet, katkoi kapalot kaiken hyvän, mursi tiedon ja taidon teljet, poikana teki jo tihuja töitä, nuorena nukutti synnintunnon, pilkkasi pyhintä, pahinta pyysi, kadotti kaiken hän miehenkunnon.Järven laskuoja on Tihu kraav, joka lähtee järven kaakkoispäästä ja virtaa kaakkoon suoraksi kaivettuna ojana.Kollokaatiot
Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan tihu lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.
- Substantiivit
- Verbit
Pukkipa kipokaponen, Jo teki tihua työtä, Rupesi rumille töille, Painui töille törkehille.Jo teki poikasi pahoa, Lapsesi tihua työtä.Etymologia
1tihu1 – ilkityö, pahanteko
- Vanhin tieto
- Christfrid Ganander, 1786
- Levinneisyys
- paikoin Pohjois-Karjala
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Mahdollisesti affektiivisia sivumuotoja, jotka voisivat kuulua sanojen tuho, tuhotyö, tuholainen yhteyteen. — On myös mahdollista, että sanueen alkuperäisempää merkitystä edustavat suomi murt. (paikoin kaakkoismurteet) tihi ’itikka, hyttynen, mäkärä’, tihu, tiho ’sama merkitys’
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | tihu |
|---|---|
| karjala | tihi(jäine), tihoi |
| lyydi | t́ihi, t́ihu |
| vepsä | tihi, t́ih(aińe) |
| vatja | tihi(kke̮in) |
| viro | murt. tihu(lane) ’sama merkitys’ |
jolloin koko sanue kuuluu lähinnä onomat. v:n tihistä yhteyteen, katso tätä.
Samaa juurta olevia sanoja
2tihu3 – tiheä
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan tiheä yhteydessä
- Vanhin tieto
- 1727
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, viro
Vertaa tihti, tiuha (ja tihkua, jos alkumerkitys ’tihkuinen, sumuksi tiivistynyt tjs.’).
Vastineet sukukielissä (5 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | tihhīä ’tiheä’ |
|---|---|
| karjala | tihie ’tiheä; ahdas’, tihe(j)ikkö ’tiheikkö’, tihkie ’luistamaton; tiheä, sankka’ |
| lyydi | t́ihed ’tiheä; tihku’ |
| vepsä | t́ihed ’tiheä’, t́iheta ’tihetä’ |
| viro | tihe (g. tiheda) ’tiuha, taaja’, tiheneda ’tihetä, tiivistyä’, tihke ’tiivis, luja; ilkeä’. |
Samaa juurta olevia sanoja
3tihu4 – tihkusade
- Alkuperä
- Johdos
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan tihistä yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, viro
Vertaa tihu(u)ttaa.
Esiintymistiheys
173 esiintymää · 0.1 / milj.
Taivutustiedot
Taivutusluokka 1 (valo)
| Sijamuoto | Yksikkö |
|---|---|
| Nominatiivi | |
| Genetiivi | |
| Partitiivi | |
| Essiivi | |
| Translatiivi | |
| Inessiivi | |
| Elatiivi | |
| Illatiivi | |
| Adessiivi | |
| Ablatiivi | |
| Allatiivi | |
| Abessiivi |
Riimit
-ihu
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Tihu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tihu