Asiasanasto.fi

tuulenviima

substantiivi

/ˈtuːlenˌʋiːmɑ/

Yhdyssana: tuuli + viima

Merkitys

  1. 1.hento tuuli

Etymologia

genetiivi + tuuli + viima

Esimerkkilauseet

Keveän tuulenviiman, jota aamusella olisi saattanut pitää kyllin voimakkaana vilvoittamaan ilmaa, teki pilvien takaa esiintyvä aurinko pian hehkuvaksi, ja nyt enää vain huokui kuuman autereen läpi polttavana henkäilynä, joka nostatti matkustajien kasvoille hienoa pölyä, saaden nämä toivomaan pian pääsevänsä perille.

Alexandre Dumas, Bragelonnen varakreivi II

Silloin tällöin leyhähti etäistä rahinaa kuiskiva öinen tuulenviima kieppuen metsästäjäin yläpuolella ja haihtui huokauksena etäisyyteen.

Gustave Aimard, Kapinalipun alla

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9

Nominatiivituulenviima
Genetiivituulenviiman
Partitiivituulenviimaa
Essiivituulenviimana
Translatiivituulenviimaksi
Inessiivituulenviimassa
Elatiivituulenviimasta
Illatiivituulenviimaan
Adessiivituulenviimalla
Ablatiivituulenviimalta
Allatiivituulenviimalle
Abessiivituulenviimatta

Riimit

-iːmɑ

Kaikki riimit