tuu­let­ta­ja

substantiivi/ˈtuːletːɑjɑ/
Jaa

Johdettu sanasta: tuulettaa

Merkitys

  1. henkilö, joka tuulettaa

Etymologia

tuulettaa + johdin -ja

Esimerkkilauseet

Saksalainen ei sanonut mitään, otti vain paperin, kääri sen kokoon, rusenteli mykkyrälle ja pani suureen, jostakin kiventapaisesta aineesta tehtyyn tuhkakuppiin; sitten hän kaatoi pöydällä olevasta pullosta jotakin ainetta paperimykkyrän päälle, väänsi sähkötuulettajan surisemaan ja kohotti kupin kuin uhrimaljan tuulettajan vetopiiriin.
— Kara Jalmari, Erämaan salaisuus
Pieni tammipöytä oli vieläkin seinän vieressä tuulettajan kohdalla ja sitä kohti hän liikkui.
— Edgar Wallace, Punainen ympyrä
Liukuovien kynnyksissä olevat tuulettajat loivat oviaukkoon ilmaverhon, joka osaltaan esti lämpöä karkaamasta hallista ovien ollessa auki.
— Wikipedia: Helsinki-Malmin lentokenttä ja ensimmäiset rakennukset

Esiintymistiheys

636 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.3
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 10

SijamuotoYksikkö
Nominatiivituulettaja
Genetiivituulettajan
Partitiivituulettajaa
Essiivituulettajana
Translatiivituulettajaksi
Inessiivituulettajassa
Elatiivituulettajasta
Illatiivituulettajaan
Adessiivituulettajalla
Ablatiivituulettajalta
Allatiivituulettajalle
Abessiivituulettajatta

Riimit

-ɑjɑ

Kaikki riimit

Lähteet