tuu­tu

substantiivi/ˈtuːtu/
Jaa
Viittaa artikkeliin

tuu-tu (2 tavua) · 5 kirjainta

Merkitys

  1. kehto

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Siinä seppä Ilmarinen Vähän suuttua suhahti, Otti ryypyn oivallisen, Pullon kulkusta kumosi, Veti maahan marhaminnan, Ruuvipenkkihin rutisti, Turmeltihin lapsen tuutu, Pöytä honkanen hajosi.
— Paavo Korhonen, Viisikymmentä runoa ja kuusi laulua
Synkkä kuuro, taivaan valjetessa, Väistyy tieltä ilta-auringon, Aallon tuutu-lasna heiluessa Päivän myrsky uinuu lepohon.
— Johan Ludvig Runeberg, Lyyrillisiä runoelmia I
(2005) Lintuperheen kevät (2005) Eläinten kesäretki (2005) Nuku hyvin, kultaseni (2007) Mullin mallin maailma: tarina maapallostamme (2008) Tuulten tuutu (2010) Lähteet Aiheesta muualla Gliori Suomen kansallisbibliografia Fennicassa (fennica.linneanet.fi) Mari Viertola: Magiaa meri tumma.
— Wikipedia: Debi Gliori

Etymologia

Vanhin tieto
Daniel Juslenius, 1745
Levinneisyys
laajalti murt.
Vastineita
inkeroinen, karjala, vatja, viro

Hoivakielen sanoja. Katso myös tutti1.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinentutu ’kehto’
karjalatuuti, tuutu ’sama merkitys’, tuutie ’tuudittaa, keinuttaa’
vatja(Tsv) tutu ’uni’, tutu- ’nukkua’
virotudu ’uni’, tududa ’nukkua’.

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Tuutu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/tuutu