ur­heil­la

verbi/ˈurhei̯lːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

ur-heil-la (3 tavua) · 8 kirjainta · Suomen kielen 7 372. yleisin sana

Johdettu sanasta: urhea

Merkitykset

  1. monikon adessiivi sanasta urhea
  2. harrastaa urheilua

Esimerkkilauseet

Hän oli nuoruudessaan urheillut paljon, saanut palkintojakin, ja sen vuoksi hänestä tuntui aivan luonnolliselta, että Olavikin urheili sen kuin ennätti.
— Yrjö Rauanheimo, Koululaiva Albatross
Sangerin noita-akka vihasi mökin miehen kirvestä ja kulovalkeata myös, niin sanovat, mutta sitä miestä, joka urheilee, hän vihasi vielä pahemmin kuin helvettiä.
— Ernest Thompson Seton, Kaksi partiopoikaa
Haalit olivat saleja tai seurantaloja, joissa amerikansuomalaiset järjestivät yhteisiä tapaamisia, kokouksia ja juhlia, vaalivat suomalaisia perinteitä, urheilivat, harjoittelivat, pitivät häitä ja tekivät politiikkaa.
— Wikipedia: Amerikansuomalaiset

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan urho yhteydessä
Vanhin tieto
1886
Vastineita
karjala, lyydi

murt. ’toimia uhkarohkeasti’

Samaa alkuperää kuin uros, katso tätä. Syntynyt ehkä abstrahoitumalla sanan uros vok.-vartalosta uroho- → urho-, josta edelleen mukautumalla yleiseen a.-tyyppiin urhea, urhakka (lyydi urhak ehkä kulkeutunut karjalasta).

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalaurho(i) ’mies; rohkea mies; etevä, taitava’, urhakka ’rohkea, reipas; ahkera; raju’, urhie ’urhea; ahkera’
lyydiurhak ’rohkea’.

Lue myös Kotuksen kirjoitus urheilla ja urheilu.

Yhdyssanat ja johdokset

Käännökset

  • engl.exercise
  • ruotsisporta, idrotta
  • saksaSport, treiben
  • esp.deporte

Englanninkieliset vastineet

  • exercise

Esiintymistiheys

21 959 esiintymää · 8.4 / milj.

Suomi24
9.4
Sanomalehdet
6.9
Aikakauslehdet
6.5
Wikipedia
1.7
Reddit
5.4
Tekstitykset
1.9

Taivutustiedot

Taivutusluokka 67 (tulla)

Yleisimmät: urheilen 18 % · urheilemaan 13 % · urheilee 12 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin urheilla taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäurheilenurheilinolen urheillutolin urheillut
sinäurheileturheilitolet urheillutolit urheillut
hänurheileeurheilion urheillutoli urheillut
meurheilemmeurheilimmeolemme urheilleetolimme urheilleet
teurheiletteurheilitteolette urheilleetolitte urheilleet
heurheilevaturheilivatovat urheilleetolivat urheilleet
passiiviurheillaanurheiltiinon urheiltuoli urheiltu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäurheilisinolisin urheillut
sinäurheilisitolisit urheillut
hänurheilisiolisi urheillut
meurheilisimmeolisimme urheilleet
teurheilisitteolisitte urheilleet
heurheilisivatolisivat urheilleet
passiiviurheiltaisiinolisi urheiltu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäurheile—
hänurheilkoonolkoon urheillut
meurheilkaamme—
teurheilkaa—
heurheilkootolkoot urheilleet
passiiviurheiltakoonolkoon urheiltu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäurheillenlienen urheillut
sinäurheilletlienet urheillut
hänurheilleelienee urheillut
meurheillemmelienemme urheilleet
teurheillettelienette urheilleet
heurheillevatlienevät urheilleet
passiiviurheiltaneenlienee urheiltu

Infinitiivit

1. infinitiiviurheilla
1. inf. pitkä muotourheillakseen
2. inf. inessiiviurheillessa
2. inf. inessiivi, passiiviurheiltaessa
2. inf. instruktiiviurheillen
3. inf. inessiiviurheilemassa
3. inf. elatiiviurheilemasta
3. inf. illatiiviurheilemaan
3. inf. adessiiviurheilemalla
3. inf. abessiiviurheilematta
3. inf. instruktiiviurheileman
4. infinitiiviurheileminen
5. infinitiiviurheilemaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiurheileva
Passiivin 1. partisiippiurheiltava
Aktiivin 2. partisiippiurheillut
Passiivin 2. partisiippiurheiltu
Agenttipartisiippiurheilema
Kieltopartisiippiurheilematon

Riimit

-urheilːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Urheilla. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/urheilla