u­ris­ta

verbi/ˈuristɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

u-ris-ta (3 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

  1. murista, äännellä vihaisesti; valittaa

Esimerkkilauseet

"Linnan vanhimmalta, Reko-äijältä, toi sanoja... tulevista syyskäräjistä", urisee kahden vaiheilla, vastenmielisesti Rautaparta.
— Lauri Haarla, Nuori pirkkalaispäällikkö II
Siinä itki Väinämöinen, siinä itki ja urisi rannalla merellisellä, nimen tietämättömällä, sata haavoa sivulla, tuhat tuulen pieksemätä, partaki pahoin kulunut, tukka mennyt tuuhakaksi.
— Pekka Ollilainen, Nuorten Kalevala
" Se on seksistä, rakkaudesta, suhteista, urista, ajasta jolloin elämässä kaikki on mahdollista.
— Wikipedia: Mistä kaikki alkoi

Etymologia

Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
melko yleinen
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenurissa ’kehrätä (kissa)’, urrīne ’(kissan) kehräys’
karjalaurissa, urata ’murista, ulista, ulvoa; kurista (vatsa); kehrätä (kissa)’
lyydiurista, uraita ’murista, öristä’
vepsäuraita ’murista, ulvoa; kehrätä (kissa); kurista (vatsa)’
vatjaurisa ’urista, murista’, (Tsv) urin ’(kissan) kehräys’
virouriseda ’urista, murista, möristä’, uratada ’urahtaa, mörähtää’
liiviurīkšə ’murista, möristä’

Kaukaisemmissa sukukielissä (epävarma)

ersämordvaersämordva urnoms, mokšamordva urəndəms ’ulvoa, ulista (koira, susi), vikistä (sika)’ (vertaa myös venäjä murt. urajdat́, urandat́ ’murista, ulvoa’, joka todennäköisesti ← karjala, vepsä, mutta mahdollisesti myös ← mokšamordva; toisaalta mordvan sana voi olla ← venäjä).

Onomat. sanoja, joita muistuttavat lisäksi mari urlam ’parkua’ sekä udmurtti i̮rgeti̮ni̮, komi urgi̮ni̮ ’murista; kurista’.

Samaa juurta olevia sanoja

Esiintymistiheys

508 esiintymää · 0.2 / milj.

Suomi24
0.2
Sanomalehdet
0.2
Aikakauslehdet
0.4
Wikipedia
0.0
Reddit
0.0
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 66 (rohkaista)

Yleisimmät: urista 48 % · urisee 32 % · urisevat 17 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin urista taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minäurisenurisinolen urissutolin urissut
sinäuriseturisitolet urissutolit urissut
hänuriseeurision urissutoli urissut
meurisemmeurisimmeolemme urisseetolimme urisseet
teurisetteurisitteolette urisseetolitte urisseet
heurisevaturisivatovat urisseetolivat urisseet
passiiviuristaanuristiinon uristuoli uristu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäurisisinolisin urissut
sinäurisisitolisit urissut
hänurisisiolisi urissut
meurisisimmeolisimme urisseet
teurisisitteolisitte urisseet
heurisisivatolisivat urisseet
passiiviuristaisiinolisi uristu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinäurise—
hänuriskoonolkoon urissut
meuriskaamme—
teuriskaa—
heuriskootolkoot urisseet
passiiviuristakoonolkoon uristu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minäurissenlienen urissut
sinäurissetlienet urissut
hänurisseelienee urissut
meurissemmelienemme urisseet
teurissettelienette urisseet
heurissevatlienevät urisseet
passiiviuristaneenlienee uristu

Infinitiivit

1. infinitiiviurista
1. inf. pitkä muotouristakseen
2. inf. inessiiviuristessa
2. inf. inessiivi, passiiviuristaessa
2. inf. instruktiiviuristen
3. inf. inessiiviurisemassa
3. inf. elatiiviurisemasta
3. inf. illatiiviurisemaan
3. inf. adessiiviurisemalla
3. inf. abessiiviurisematta
3. inf. instruktiiviuriseman
4. infinitiiviuriseminen
5. infinitiiviurisemaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippiuriseva
Passiivin 1. partisiippiuristava
Aktiivin 2. partisiippiurissut
Passiivin 2. partisiippiuristu
Agenttipartisiippiurisema
Kieltopartisiippiurisematon

Riimit

-uristɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Urista. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/urista