vä­ki­va­sa­ra

substantiivi/ˈʋækiˌʋɑsɑrɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vä-ki-va-sa-ra (5 tavua) · 10 kirjainta

Yhdyssana: väki + vasara

Merkitys

Esimerkkilauseet

On aika tuonnan aika, hetki tehtävän teräksen, hikipäisen päivän tuska, tuokio väkivasaran, että pois kuluisi kuona, karkenisi kansan hammas, seijastuisi summat aivot, jännittyisi veltto järki.
— Eino Leino, Vapauden kirja
Paljasjalkaiset sepät eivät nyt kääntele sulatuskappaleita, nokiset pojat eivät lyki hiilikärryjä, suuri väkivasara riippuu kuin käsivarsi nyrkkeineen ylhäällä katonrajassa, ahjo on tyhjä, uunit eivät avaa punaisia kitojansa nielläkseen hiiliä, palje ei vingu.
— Selma Lagerlöf, Gösta Berlingin taru
Vaakunan selitys on "sinisessä kentässä palkeittain asetettu hopeinen väkivasara, saatteena sen kummallakin puolella hopeinen, kultaliekkinen kranaatti".
— Wikipedia: Oravaisten vaakuna

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan väki yhteydessä
Vanhin tieto
Ericus Schroderus, 1637
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 8 muuta kieltä
Vastineet sukukielissä (14 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenväki ’ihmiset, väki’
karjalaväki ’ihmisjoukko, rahvas, ihmiset; sotajoukko; voima; varat; lanta, maan kasvuvoima; (harv.) mytologiset olennot (esimerkiksi kalman väki); aika, melko’
lyydivägi ’väki, voima; määrä; melko, aika’
vepsävägi ’voima, väkevyys, paljous’, vägekaz ’vahva, väkevä; hedelmällinen (maa)’, vägitoiń ’voimaton, hedelmätön’
vatjavätši ’väki, kansa’
virovägi (g. väe) ’voima; mahti, valta; sotaväki, ‑joukko’, väetada ’lannoittaa’, väeti ’voimaton, heikko’, väga ’hyvin, sangen, erittäin, kovin’
liiviväʾg, (SjW) veʾg ’valta, mahti; voima; lanta’, suodā-v. ’sotaväki, ‑joukko’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame viekkâ (luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame turjansaame) ’melko(inen); melko suuri tai vahva; voima (In Ko Kld T); väki (talon- (In), sota- (Ko))’ (pohjoissaame vækkâ (luulajansaame) ’väki, kansa, suuri joukko; voima (etupäässä nautintoaineissa); lanta’ ← suomi)
ersämordvaersämordva vij, mokšamordva vi ’voima; mahti; joukko’
mariwi, wij ’voima’
udmurttivi, vij: kat́-vi ’voima, kyky’, joz-vi ’kahden nivelen väli (kädessä, jalassa, sormessa); ruumiin jäsenet (kokonaisuudessaan)’ (joz ’nivel’)
komivi, vi̮j: je̮z-vi ’jänteet lihassa; (jäsenen, sormen, oljen) nivel, taive; solmujen väli putkessa, oljessa’
etelämansietelämansi wäw, itämansi wɔ̈̄, länsimansi wā, pohjoismansi wāγ ’voima’
itähantiitähanti wöγ, etelähanti weγ, pohjoishanti wej ’voima, valta; raskas, vaikea (työ, elämä)’
–? unkari vele ’hänen kanssaan; sen kanssa, sen avulla’, ‑vel ~ ‑val ns. sosiatiivin pääte (jossa l on taivutussuffiksi, vertaa pohjoismansi wāγəl ’jnk avulla’)
–?? nenetsi wika ’voima’ (ellei ← hanti).

Liittyvät sanat

Taivutustiedot

Taivutusluokka 12 (kulkija)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑsɑrɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Väkivasara. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 21.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/väkivasara