- Alkuperä
- Lainasana (germaani)
- Sanakirjassa
- Johdos, käsitellään sanan vaaja yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, vatja, viro, liivi, luulajansaame
Lähtökohta: ← germaani tai balttilainen *wagja, vertaa muinaisyläsaksa weggi, nykysaksa Weck, muinaisnorja veggr, nykyruotsi vigg ’kiila, vaaja’ (huomaa myös åskvigg ’ukonvaaja’) sekä balttilainen taholta liettua vágis, latvia vadzis ’kiila; liekapaalu’; mahdollisesti ns. vasarakirveskulttuuria edustava kulttuurisana. Katso myös vatjalainen (s.v. vatja), vuojolainen.
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | vākia ’pystyyn lyöty vaaja, paalu’ |
|---|---|
| karjala | voakie ’liekapuu; (rysän tms.) tukipuu; rajapyykki’ |
| vatja | vad́d́a, vad́ja ’vaaja’ |
| viro | vai ’vaaja, paalu, kiila’ |
| liivi | vaigā ’kiila, paalu’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| luulajansaame | luulajansaame vuoi´vē (eteläsaame uumajansaame piitimensaame) ’kiilanmuotoinen levityskappale (et. vaatteessa)’ (koltansaame vāvjă (kildininsaame turjansaame) ’vaaja, levityskappale; suude; kaista’ ← karjala) |
|---|