- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan ukko yhteydessä
- Vastineita
- inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro
Samaa alkuperää kuin uros: joko johd. näiden yhteisestä kannasta u- (katso uros) tai uros sanan sananmuodostukseltaan epäsäännöll. hellittelymuoto (alkuaan merk:ssä ’isoisä’), vertaa serkku, veikko (s.v. veikka1).
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | ukko ’vanha mies, ukko; aviomies; ukkonen’ |
|---|---|
| karjala | ukko ’(vanha) mies, aviomies; isoisä; ukkonen, ukkosenjumala’ |
| lyydi | uk(ko) ’ukko, vanhus; (avio)mies; ukkonen’ |
| vepsä | uk (g. ukon) ’vanha mies, ukko’, ukōńe ’sama merkitys; aviomies’ |
| vatja | (h)ukko ’ukko, vanha mies; ukkonen’ |
| viro | uku ’henkiolento, ukkosen jumala’, (murt.) ukk (g. uku) ’ukko, vanhus; ukkonen’. |
Lähtökohta: ← germaani tai balttilainen *wagja, vertaa muinaisyläsaksa weggi, nykysaksa Weck, muinaisnorja veggr, nykyruotsi vigg ’kiila, vaaja’ (huomaa myös åskvigg ’ukonvaaja’) sekä balttilainen taholta liettua vágis, latvia vadzis ’kiila; liekapaalu’; mahdollisesti ns. vasarakirveskulttuuria edustava kulttuurisana. Katso myös vatjalainen (s.v. vatja), vuojolainen.
Vastineet sukukielissä (6 kieltä)
Lähisukukielissä
| inkeroinen | vākia ’pystyyn lyöty vaaja, paalu’ |
|---|---|
| karjala | voakie ’liekapuu; (rysän tms.) tukipuu; rajapyykki’ |
| vatja | vad́d́a, vad́ja ’vaaja’ |
| viro | vai ’vaaja, paalu, kiila’ |
| liivi | vaigā ’kiila, paalu’ |
Kaukaisemmissa sukukielissä
| luulajansaame | luulajansaame vuoi´vē (eteläsaame uumajansaame piitimensaame) ’kiilanmuotoinen levityskappale (et. vaatteessa)’ (koltansaame vāvjă (kildininsaame turjansaame) ’vaaja, levityskappale; suude; kaista’ ← karjala) |
|---|