vaan
konjunktio, adverbi/ˈʋɑːn/
Merkitys
- 1.(puhekieltä)vainMe käveltiin vaan vähän matkaa.
Synonyymit
Etymologia
Sanan alkuperästä on useita vaihtoehtoisia selityksiä ja se liittyy läheisesti vain-sanaan. Kummankin sanan merkityksen kehitys on lähtenyt adverbista, joka on merkinnyt ’ainoastaan’. Lauseen en syö vaan juon merkitys on siten ollut jotakin sellaista kuin ’en syö, ainoastaan juon’, josta ’en syö, sen sijaan juon’. Yhden teorian mukaan sana olisi yksikön instruktiivi vaka-sanasta. Toisen selityksen mukaan se on yksikön instruktiivi vaja-sanasta, jolloin samoissa yhteyksissä esiintyvä vain-sana olisi mahdollista tulkita saman sanan monikon instruktiiviksi. Kolmannen selityksen mukaan sana on vaiva-sanan epäsäännöllinen ja lyhentynyt instruktiivi. Neljännen vaihtoehdon mukaan sana on keskiaikainen germaaninen laina, esim. keskialasaksan wan ’vain, ainoastaan; paitsi, lukuun ottamatta; mutta, vaan; toki’. Mahdollista on myös, että sanassa yhdistyy useita eri alkuperää olevia muotoja.
Liittyvät sanat
Esimerkkilauseet
Siks' kyynelöiden kuolohon ma kurjaan kulje en, en vaikeroiden, valittain, vaan hammastani purren, näin pyöveleiltä riistäen een riemun viimeisen, ett' työläisurho kuolohon käy kalveten ja surren.
Siten kuvattu tupa ei kuitenkaan ole tehty Tuonelassa, vaan Hiitolassa eli Pohjolassa, jotka molemmat paikat, kuten saamme nähdä, ovat kristillisen helvetin vastineita.
Tällöin ohjelma on jo käännetty, mutta ei konekielelle, vaan eräänlaiseen välimuotoon, jota kohdekoneessa oleva välikoodin tulkki tulkitsee.
Esiintymistiheys
3 870 566 esiintymää, 1474.7 / milj.
Riimit
-ɑːn
Kaikki riimit