va­jel­taa

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. vaeltaa

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan vaeltaa yhteydessä
Vanhin tieto
Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
Vastineita
eteläkarjala, vatja, eteläviro

Kuuluvat ilmeisesti yhteen s.v. vajaa main. sanojen kanssa (kuten myös vaihtaa, katso tätä), vaikka johtosuhde onkin harvinainen. Alkumerk. ehkä ’vaihtaa, vaihdella (olinpaikkaa)’.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

eteläkarjalaeteläkarjala *vajeltoa vain kirouksessa vaella vattšahaš!; vajeltuo ’lähteä irti tai pois’
vatjavaje̮ltā ’vaihtaa’
eteläviroeteläviro vaelda- ’vaihtaa’, vaeldu- ’vaihtua’

(suomi → pohjoissaame murt. vājâldit (ruotsinsaame luulajansaame inarinsaame) ’vaeltaa; (R Lu myös) matkustaa nopeasti’).

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vajeltaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vajeltaa