- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan vaeltaa yhteydessä
- Vanhin tieto
- Mikael Agricola (eli n. 1510–1557)
- Vastineita
- eteläkarjala, vatja, eteläviro
Kuuluvat ilmeisesti yhteen s.v. vajaa main. sanojen kanssa (kuten myös vaihtaa, katso tätä), vaikka johtosuhde onkin harvinainen. Alkumerk. ehkä ’vaihtaa, vaihdella (olinpaikkaa)’.
Vastineet sukukielissä (3 kieltä)
Lähisukukielissä
| eteläkarjala | eteläkarjala *vajeltoa vain kirouksessa vaella vattšahaš!; vajeltuo ’lähteä irti tai pois’ |
|---|---|
| vatja | vaje̮ltā ’vaihtaa’ |
| eteläviro | eteläviro vaelda- ’vaihtaa’, vaeldu- ’vaihtua’ |
(suomi → pohjoissaame murt. vājâldit (ruotsinsaame luulajansaame inarinsaame) ’vaeltaa; (R Lu myös) matkustaa nopeasti’).