van­hurs­kaut­ta­mi­nen

substantiivi/ˈʋɑnhurskɑutːɑminen/
Jaa

Johdettu sanasta: vanhurskauttaa

Merkitys

  1. (Teologia)1) Jumalan teko, jolla syntinen tai syyllinen ihminen katsotaan tai palautetaan oikeamieliseksi 2) yleisemmin jonkin asian kelpuuttaminen, oikeuttaminen, hyväksyminen

Käännökset

  • engl.justification
  • saksaRechtfertigung
  • ranskajustification

Esimerkkilauseet

Kutsumista seuraa vanhurskauttaminen Jumalan tekona.
— E. W. Pakkala, Herran kansa
2. Armonjärjestys: Kutsuminen — herääminen. Vanhurskauttaminen — uudestisyntyminen. Kirkastaminen — pyhittäminen.
— E. W. Pakkala, Jumala ja hänen valtakuntansa tuleminen
Lähtökohtana on, että on monta tapaa ymmärtää vanhurskauttaminen ja siitä on monenlaisia oppeja, mutta allekirjoittaneet tahot voivat yhdessä kuvata, millä tavalla oppi vanhurskauttamisesta voidaan ymmärtää.
— Wikipedia: Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista

Englanninkieliset vastineet

  • justification

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivivanhurskauttaminen
Genetiivivanhurskauttamisen
Partitiivivanhurskauttamista
Essiivivanhurskauttamisena
Translatiivivanhurskauttamiseksi
Inessiivivanhurskauttamisessa
Elatiivivanhurskauttamisesta
Illatiivivanhurskauttamiseen
Adessiivivanhurskauttamisella
Ablatiivivanhurskauttamiselta
Allatiivivanhurskauttamiselle
Abessiivivanhurskauttamisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit

Lähteet