Asiasanasto.fi

van­hurs­kaut­ta­mi­nensubstantiivi

/ˈʋɑnhurskɑutːɑminen/

Johdettu sanasta: vanhurskauttaa

Merkitys

  1. 1.(Teologia)1) Jumalan teko, jolla syntinen tai syyllinen ihminen katsotaan tai palautetaan oikeamieliseksi 2) yleisemmin jonkin asian kelpuuttaminen, oikeuttaminen, hyväksyminen

Käännökset

  • engl.justification
  • saksaRechtfertigung
  • ranskajustification

Esimerkkilauseet

Kutsumista seuraa vanhurskauttaminen Jumalan tekona.

E. W. Pakkala, Herran kansa

2. Armonjärjestys: Kutsuminen — herääminen. Vanhurskauttaminen — uudestisyntyminen. Kirkastaminen — pyhittäminen.

E. W. Pakkala, Jumala ja hänen valtakuntansa tuleminen

Lähtökohtana on, että on monta tapaa ymmärtää vanhurskauttaminen ja siitä on monenlaisia oppeja, mutta allekirjoittaneet tahot voivat yhdessä kuvata, millä tavalla oppi vanhurskauttamisesta voidaan ymmärtää.

Wikipedia: Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista

Englanninkieliset vastineet

  • justification

Taivutustiedot

Taivutusluokka 38

SijamuotoYksikkö
Nominatiivivanhurskauttaminen
Genetiivivanhurskauttamisen
Partitiivivanhurskauttamista
Essiivivanhurskauttamisena
Translatiivivanhurskauttamiseksi
Inessiivivanhurskauttamisessa
Elatiivivanhurskauttamisesta
Illatiivivanhurskauttamiseen
Adessiivivanhurskauttamisella
Ablatiivivanhurskauttamiselta
Allatiivivanhurskauttamiselle
Abessiivivanhurskauttamisetta

Riimit

-inen

Kaikki riimit