vant­tu

substantiivi/ˈʋɑntːu/
Jaa

Merkitys

  1. kinnas, käsine, lapanen

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Vasta kun Sammu on heittänyt vanttuun mereen, ja on päästy etemmäksi oudosta olennosta, Jussan vanha naama rupeaa lientymään.
— Samuli Paulaharju, Tunturien yöpuolta
Joululahveina sieltä tuli nuorelle väelle, naisille ja lapsille milloin sukkaa, sukkarihmaa, milloin vantutta, vyöliinaa, köyhälle väelle taas ruokatavaraa.
— Samuli Paulaharju, Suomenselän vieriltä
Esimerkkeinä tällaisista kirjoista voidaan mainita Maikki Harjanteen Minttu - ja Vanttu -kirjat ja Camilla Mickwitzin Jason - ja Emilia -kirjat.
— Wikipedia: Kuvakirja

Esiintymistiheys

94 esiintymää · 0.0 / milj.

Suomi24
0.0
Sanomalehdet
0.3
Aikakauslehdet
0.0
Wikipedia
0.0
Reddit
0.1
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1, vokaalivaihtelutyyppi C

SijamuotoYksikkö
Nominatiivivanttu
Genetiivivantun
Partitiivivanttua
Essiivivanttuna
Translatiivivantuksi
Inessiivivantussa
Elatiivivantusta
Illatiivivanttuun
Adessiivivantulla
Ablatiivivantulta
Allatiivivantulle
Abessiivivantutta

Riimit

-ɑntːu

Kaikki riimit

Lähteet