van­tus

substantiivi/ˈʋɑntus/
Jaa
Viittaa artikkeliin

van-tus (2 tavua) · 6 kirjainta

Merkitys

  1. (murteellinen)lapanen, yleensä villalangasta kudottu peukalollinen käsineLumipalloja heiteltäessä vanttuut kastuivat.

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Se on vain harmaa karkea vantus, vasemman käden vantus.
— Samuli Paulaharju, Tunturien yöpuolta
Mutta rantaan ajautunut, hukkuneen lämpöisestä kädestä lähtenyt vantus ei ole saanut rauhaa, eikä antanut rauhaa Juntti raukallekaan.
— Samuli Paulaharju, Tunturien yöpuolta
Ja haavruuvan valkoisessa kädessä kalamiehen vanha karkea vantus kuin mikäkin suuri kalleus...
— Samuli Paulaharju, Tunturien yöpuolta

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (kantaskandinaavi: *wantuz)
Vanhin tieto
Christfrid Ganander, 1786
Levinneisyys
Lounais-Suomi Peräpohja ja ymp., osin Etelä-Pohjanmaa
Vastineita
viro

Lainalähde: ← kantaskandinaavi *wantuz, vertaa muinaisnorja vǫttr, islanti vöttur, nykynorja vott, nykytanska vante, muinaisruotsi vanter, vatter, nykyruotsi vante ’vantus’.

skandinaavinen myös → saame facˈcâ ’lapanen’.

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä (epävarma)

viromurt. vantu ’pukeissa, vaatetettuna’

Lue myös Kotuksen kirjoitus vantus.

Esiintymistiheys

323 esiintymää · 0.1 / milj.

Suomi24
0.1
Sanomalehdet
0.1
Aikakauslehdet
0.1
Wikipedia
0.0
Reddit
0.4
Tekstitykset
0.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 41 (vieras), vokaalivaihtelutyyppi C

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-ɑntus

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vantus. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vantus