vep­sä­läi­nen

— Ihmeellinen ihminen tuo Sundbergska, — ajatteli Manta Vepsäläinen siinä pestessään.

Näitä satuja ja käsityksiä vielä paransivat ja levittivät klassillisen muinaisajan ja keskiajan kirjailijat, etunenässä kunnianarvoisa kirkonmies Bremenin Aatami (kirjoitti v:n 1070 vaiheilla), joka Jäämeren seutujen asukkaiden joukkoon pani myöskin yksisilmäiset kyklopit, yksijalkaiset, koirankuonolaiset, ihmissyöjät ja suomensukuisista vepsäläisistä (ves, wizzi) tekaisi "valkoisen kansan" (weiss, vit — valkoinen), jonka lapset muka syntyivät valkoisen karvan peittäminä; siitä lorusta sitten sai "Valkoinen meri" pysyvän nimensä.

Tämä jako näkyy myös itämerensuomalaisten kansojen sanastoissa, joissa suomalais -karjalais -vepsäläisellä kielialueella tuohisanasto on rikkaampaa ja vakiintuneempaa kuin vatjassa, virossa ja liivissä.