vie­ri­tel­lä

verbi/ˈʋie̯ritelːæˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vie-ri-tel-lä (4 tavua) · 10 kirjainta

Johdettu sanasta: vierittää

Merkitys

  1. vierittää toistuvasti, usein

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan vierrä yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi, vepsä, vatja, viro ja 2 muuta kieltä

: nukkavieru ’kulunut (vaate)’ (katso myös erikseen vieru), viertyä (Etelä-Pohjanmaa) ’haalistua, kauhtua’; katso erikseen viertää

Vastineet sukukielissä (8 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvērrä ’vieriä, kieriä; haalistua, kauhtua’, vērettǟ ’vierittää’, vēretellä, vēritellä ’kieritellä, vieritellä’
karjalavierrä ’vieriä, kieriä; liirtää (reki); käydä pitkälleen; haalistua; kulua (aika)’, vierie ’vieriä; heittäytyä maahan’, vieretteä ’vierittää; kaataa; viettää; haalistuttaa’
lyydivierdä ’käydä pitkäkseen; vieriä, pyöriä; tehdä mieli’, vieretädä ’jyrätä (peltoa); panna (toinen) makaamaan’
vepsäverda ’kaatua kumoon; käydä pitkäkseen; haalistua, virttyä’, veruda ’pyöriä, kieriä’, veretada ’kaataa, vierittää; panna (toinen) nukkumaan’
vatjavērrä ’vieriä; virttyä, haalistua’, vērettǟ ’vierittää’, vērähtǟ ’vierähtää’
viroveereda ’vieriä, kieriä, pyöriä, vyöryä; irrota (karvat)’, veeretada ’vierittää, pyörittää’
liivivīerə ’vieriä; syntyä; poikia’, vīertə ’vierittää’

Kaukaisemmissa sukukielissä

pohjoissaamepohjoissaame fierrât (luulajansaame inarinsaame koltansaame kildininsaame v-) ’vieriä, vyöryä; liirtää, luisua; tylsistyä (esimerkiksi viikate)’

. Sama sana (verbinomini) kuin vieri1 (katso tätä), katso myös vyöryä sekä virua ja virttyä, joihin on semantt. ja äänteellisiäkin yhtymäkohtia.

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin vieritellä taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minävierittelenvierittelinolen vieritellytolin vieritellyt
sinävieritteletvierittelitolet vieritellytolit vieritellyt
hänvieritteleevierittelion vieritellytoli vieritellyt
mevierittelemmevierittelimmeolemme vieritelleetolimme vieritelleet
tevierittelettevierittelitteolette vieritelleetolitte vieritelleet
hevierittelevätvierittelivätovat vieritelleetolivat vieritelleet
passiivivieritelläänvieriteltiinon vieriteltyoli vieritelty

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävierittelisinolisin vieritellyt
sinävierittelisitolisit vieritellyt
hänvierittelisiolisi vieritellyt
mevierittelisimmeolisimme vieritelleet
tevierittelisitteolisitte vieritelleet
hevierittelisivätolisivat vieritelleet
passiivivieriteltäisiinolisi vieritelty

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinävierittele—
hänvieritelköönolkoon vieritellyt
mevieritelkäämme—
tevieritelkää—
hevieritelköötolkoot vieritelleet
passiivivieriteltäköönolkoon vieritelty

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävieritellenlienen vieritellyt
sinävieritelletlienet vieritellyt
hänvieritelleelienee vieritellyt
mevieritellemmelienemme vieritelleet
tevieritellettelienette vieritelleet
hevieritellevätlienevät vieritelleet
passiivivieriteltäneenlienee vieritelty

Infinitiivit

1. infinitiivivieritellä
1. inf. pitkä muotovieritelläkseen
2. inf. inessiivivieritellessä
2. inf. inessiivi, passiivivieriteltäessä
2. inf. instruktiivivieritellen
3. inf. inessiivivierittelemässä
3. inf. elatiivivierittelemästä
3. inf. illatiivivierittelemään
3. inf. adessiivivierittelemällä
3. inf. abessiivivierittelemättä
3. inf. instruktiivivierittelemän
4. infinitiivivieritteleminen
5. infinitiivivierittelemäisillään

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippivierittelevä
Passiivin 1. partisiippivieriteltävä
Aktiivin 2. partisiippivieritellyt
Passiivin 2. partisiippivieritelty
Agenttipartisiippivierittelemä
Kieltopartisiippivierittelemätön

Riimit

-elːæ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vieritellä. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vieritellä