vi­ka­pis­to

substantiivi/ˈʋikɑˌpisto/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vi-ka-pis-to (4 tavua) · 9 kirjainta

Yhdyssana: vika + pisto

Merkitys

  1. erehdys

Esimerkkilauseet

Kuule, se viimeinen meno oikeaan oli vikapisto ja erehdys!
— Urho Karhumäki, Korpiherra
Mutta oliko varaa tällaisiin vikapistoihin?
— Urho Karhumäki, Kylä järven rannalla
Ja se oli paha "vikapisto".
— Aleksei Konstantinovitsh Tolstoi, Kuoleman säteen salaisuus

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan vika yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, karjala, vepsä, vatja, viro, liivi, inarinsaame

(olla) vialla ’epäkunnossa, rikki’, (jkn) vikaa ’taipumuksia, kykyä’

Vastineet sukukielissä (7 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvika ’ruumiillinen vamma; vika, syy’
karjalavika ’vika; vamma, tauti; syy; virhe’, vijatoin ’virheetön, ehjä; syytön; kelvoton, kykenemätön’, vijoittoa ’vahingoittaa, tehdä vialliseksi; syyttää’
vepsäviga ’vika, vamma, puute; virhe, syy’, vigahińe ’virheen tehnyt, syyllinen’
vatjavika ’vika, virhe, puute, syy’
viroviga ’virhe, erehdys’, vigane, vealine ’virheellinen’, vigatu, veatu ’virheetön, moitteeton’
liivivigā ’virhe, vika, paha ominaisuus, sairaus; syy’, vigāli ’virheellinen; raihnas; syyllinen’, vigāt (prs. ‑təb; salatsinliivi jära vigatub) ’tuhota’

Kaukaisemmissa sukukielissä

inarinsaameinarinsaame vahe (koltansaame kildininsaame) ’(ihmisen tai eläimen ruumiin) vika, vamma’, inarinsaame vahhoođ (kildininsaame) ’vikoa, pitää viallisena, syypäänä, epäillä epärehellisyydestä’.

suomi → pohjoissaame vikke (piitimensaame luulajansaame) ’syy; vika, ruumiinvamma, sairaus (N Lu); osittainen auringonpimennys (N)’.

Taivutustiedot

Taivutusluokka 1 (valo)

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-isto

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vikapisto. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vikapisto