vim­ma­ta

verbi/ˈʋimːɑtɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vim-ma-ta (3 tavua) · 7 kirjainta

Merkitys

  1. saattaa raivoon, riivata, villitä, vietellä; telmiä, metelöidä

Esimerkkilauseet

Valtasi vaunuineen valiointa he kaksi nyt kansan, juurta Meropsin, tuon Perkoten tietäjän, jonk' ei vertaa ennusmiest' — epäs itse hän poikia, kielsi pois urosurmaisen sodan mailta, mut ei nämä kuulleet, heitäpä vimmaten näät veti haltiat kuoleman tumman.
— Homeros, Ilias
Aaltojen villit karjat vimmaten ryntää, vauhkona harjat mustia vakoja kyntää.
— Hilja Pärssinen, Muistojen mailta
— Riita kun luopuis luot' ikivaltain, ihmisienkin, myös viha, viisaankin joka vimmata
— Homeros, Ilias

Etymologia

Sanakirjassa
Johdos, käsitellään sanan vimma yhteydessä
Vastineita
karjala, viro

rinn. ‑mp-:llisiä asuja muun muassa

On esitetty, että vimma olisi s:n viima ’kylmä tuuli, uho’ affektipitoinen muoto. Tämä oletus on hyvin epävarma.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalavimmavuo ’riehaantua; turmeltua; rakastua kiihkeästi’
virovimm, murt. vimb (g. vimma) ’kauna, närä, salaviha; taudinaihe, ‑siemen’, vimmata ’sairastella, potea, olla altis sairastumaan’.

Esiintymistiheys

896 esiintymää · 0.3 / milj.

Suomi24
0.4
Sanomalehdet
0.6
Aikakauslehdet
0.2
Wikipedia
0.1
Reddit
0.2
Tekstitykset
0.2

Taivutustiedot

Taivutusluokka 73 (salata)

Yleisimmät: vimmattu 76 % · vimmaan 14 % · vimmaa 10 %

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin vimmata taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minävimmaanvimmasinolen vimmannutolin vimmannut
sinävimmaatvimmasitolet vimmannutolit vimmannut
hänvimmaavimmasion vimmannutoli vimmannut
mevimmaammevimmasimmeolemme vimmanneetolimme vimmanneet
tevimmaattevimmasitteolette vimmanneetolitte vimmanneet
hevimmaavatvimmasivatovat vimmanneetolivat vimmanneet
passiivivimmataanvimmattiinon vimmattuoli vimmattu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävimmaisinolisin vimmannut
sinävimmaisitolisit vimmannut
hänvimmaisiolisi vimmannut
mevimmaisimmeolisimme vimmanneet
tevimmaisitteolisitte vimmanneet
hevimmaisivatolisivat vimmanneet
passiivivimmattaisiinolisi vimmattu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinävimmaa—
hänvimmatkoonolkoon vimmannut
mevimmatkaamme—
tevimmatkaa—
hevimmatkootolkoot vimmanneet
passiivivimmattakoonolkoon vimmattu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävimmannenlienen vimmannut
sinävimmannetlienet vimmannut
hänvimmanneelienee vimmannut
mevimmannemmelienemme vimmanneet
tevimmannettelienette vimmanneet
hevimmannevatlienevät vimmanneet
passiivivimmattaneenlienee vimmattu

Infinitiivit

1. infinitiivivimmata
1. inf. pitkä muotovimmatakseen
2. inf. inessiivivimmatessa
2. inf. inessiivi, passiivivimmattaessa
2. inf. instruktiivivimmaten
3. inf. inessiivivimmaamassa
3. inf. elatiivivimmaamasta
3. inf. illatiivivimmaamaan
3. inf. adessiivivimmaamalla
3. inf. abessiivivimmaamatta
3. inf. instruktiivivimmaaman
4. infinitiivivimmaaminen
5. infinitiivivimmaamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippivimmaava
Passiivin 1. partisiippivimmattava
Aktiivin 2. partisiippivimmannut
Passiivin 2. partisiippivimmattu
Agenttipartisiippivimmaama
Kieltopartisiippivimmaamaton

Riimit

-imːɑtɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vimmata. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vimmata