vim­ma

substantiivi/ˈʋimːɑ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vim-ma (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 12 475. yleisin sana

Merkitykset

  1. kiihko, raivo
  2. energinen toiminta (kuten siivousvimma)

Synonyymit ja vastakohtasanat

Vastakohtasanat

Esimerkkilauseet

Äkkiä, ikäänkuin tahtoen välttää sen enempää haastelemista, riensi nuori mies tiehensä; purnumestari tarttui piippuunsa molemmin käsin ja milt'ei ollut vihansa vimmassa sitä kenttää vasten musertaa, saadaksensa sillä vihansa haihtumaan.
— E. Werner, Artturi Berkow
Kansa piesty, pilkattu kirosi, ei epäillyt enempi, nousi vihan vimmoin, katkoi kahleet, meni ja mahtajan manasi tuimimpahan taisteluhun.
— Kössi Kaatra, Murroksessa
Dionysos -myytti inspiroi naisia hurmiolliseen vimmaan, jossa he purkivat mielihalunsa ylenpalttiseen määrään väkivaltaa, verenvuodatusta, sukupuoliakteja, juopumusta ja vahingontekoja.
— Wikipedia: Mainadit

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan vimma lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Omistaja joutui tästä näystä luonnollisesti vihan vimmoihin ja uhkasi vaatia mr.
— Henri Murger, Boheemielämää
Sokeassa vimmassaan syöksi Malvina tyttöä vastaan, ajattelematta itsensä suojelemista.
— Mór Jókai, Rakkauden narrit
Keltapukuinen mies hänen vieressään syöksyi eteenpäin ja osoitti hiki otsassa ja vimmasta karjuen kädellään.
— H. G. Wells, Kun nukkuja herää
Se oli sarvaan julkeudesta raivon vimmassa ja syöksi sen kimppuun kuin hirmumyrsky.
— Charles G. D. Roberts, Ylämaan kansa

Etymologia

1vimma1 – kiukku, raivo, kiihko, into, himo, kiima

Vanhin tieto
Jacobus Petri Finno, 1583
Levinneisyys
laajalti murt.
Vastineita
karjala, viro

rinn. ‑mp-:llisiä asuja muun muassa

On esitetty, että vimma olisi s:n viima ’kylmä tuuli, uho’ affektipitoinen muoto. Tämä oletus on hyvin epävarma.

Vastineet sukukielissä (2 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalavimmavuo ’riehaantua; turmeltua; rakastua kiihkeästi’
virovimm, murt. vimb (g. vimma) ’kauna, närä, salaviha; taudinaihe, ‑siemen’, vimmata ’sairastella, potea, olla altis sairastumaan’.

2vimma2 – vimpa

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi)
Sanakirjassa
Käsitellään sanan vimpa yhteydessä
Vastineita
inkeroinen, vatja, viro, liivi

Lainalähde: ← nykyruotsi, varhaisempi uusruotsi vimba, vimma, nykyruotsi murt. Suomi vimbo ’vimpa’ (sana kuuluu luultavasti v:n vimla ’vilistä, kuhista’ yhteyteen).

Sana on lainautunut edelleen naapurikieliin: venäjä výmba ’vimpa’ ← itämerensuomi; latvia vimba ← liivi; Baltia saksa Wimme, Wemgalle ’sama merkitys’ ← viro vimmakala. ruotsin sana on ollut lähtökohtana myös Linnén antamaan tieteelliseen nimeen Vimba.

Vastineet sukukielissä (4 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenvimpa
vatja(Must) vimpa
virovimb (g. vimma), vimm, vimmakala
liivivīmba ’sama merkitys’

Samaa juurta olevia sanoja

Englanninkieliset vastineet

  • fury
  • furor
  • furore
  • cacoethes
  • craze
  • frenzy

Esiintymistiheys

10 545 esiintymää · 4.0 / milj.

Suomi24
4.3
Sanomalehdet
3.2
Aikakauslehdet
5.3
Wikipedia
2.2
Reddit
2.6
Tekstitykset
1.0

Taivutustiedot

Taivutusluokka 9 (kala)

Yleisimmät: vimma 43 % · vimmalla 34 % · vimmassa 7 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-imːɑ

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vimma. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vimma