- Alkuperä
- Lainasana (nykyruotsi: vind)
- Sanakirjassa
- Käsitellään sanan vintti yhteydessä
Lähtökohta: ← nykyruotsi vind (murt. Suomi myös vinn), vinda ’kaivon vipu (brunn(s)vind(a)); nuottaveneen kela’, vinda ’vääntää, kiertää; nostaa vettä kaivosta vintturilla; kelata nuottaa; kiertyä, kiemurrella, luikertaa’ (muinaisnorja vinda ’vääntää, kiertää, punoa’, nykysaksa Winde ’vintturi; kerinpuut’, winden ’vääntää, kelata, punoa; kiertyä, puikkelehtia’; vertaa vintilä). — viro vinn (g. vinna; Wied nom. myös vind) ’vintturi, vinssi; kaivonvintti’ ← osittain ruotsi, osittain saksa; viro vintur (g. ‑i) ’laahausankkuri, naara’ ? ← suomi; liivi vīnda ’vintturi; kaivonvintti’ ← latvia vinda, murt. vind ’sama merkitys’ ← saksa; pohjoissaame vinˈtâ, finˈtâ (inarinsaame) ’kaivonvintti’, vinˈtit ’vintata vettä kaivosta’ ← suomi.