vint­ti

substantiivi/ˈʋintːi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vint-ti (2 tavua) · 6 kirjainta · Suomen kielen 10 874. yleisin sana

Merkitykset

  1. ullakko, vinni
  2. pitkä saranoitu puuvarsi, jota keikauttamalla saadaan siihen kytketyllä ämpärillä vintattua vettä kaivosta

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Hetkisen Greta taipui peräytymisen puolelle, mutta sitten hän nopeasti juoksi portaiden yläpäähän asti ja näki edessään pimeän vintin, jonka läpi viima vinkui, tullen ikkunoista.
— Maila Talvio, Itämeren tytär I Kaukaa tullut
Hän mietti, miten pääsisi vinttiin sitä tietä, jota oli tullutkin.
— Teuvo Pakkala, Lapsia
Tavallinen tyyppitalo oli hirsi - tai lautarakenteinen, kuutiomainen rakennus, jossa oli korkea kivijalka, yksi asuinkerros, korkea vintti ja harjakatto.
— Wikipedia: Suomen arkkitehtuuri

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan vintti lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Saima oli kiireissään sitonut esiliinansa liian löyhästi kaivon vintin päähän.
— Kaarlo Hänninen, Kiveliön karkurit
Heti sinne päästyäni kuulin hevosten kavioiden kapsetta, jolloin kiipesin vintille.
— Zane Grey, Metsien mies
Mutta silloin me Eeron kanssa luikimme pakoon ja Eero lähti tallin vintille, niinkuin sinä tiedät.
— Tatu Valkonen, Tatu tapaa Ilonan
Jotakin vielä tuotiin vintiltä, piika kopeloi siellä, kompastellen jyrkissä portaissa, laskeutuessaan alas.
— Maila Talvio, Linnoituksen iloiset rouvat

Etymologia

1vintti1 – ullakko

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: vind)
Vanhin tieto
Elias Lönnrot, 1880
Levinneisyys
etupäässä itämurteet Kymenlaakso

Lähtökohta: ← nykyruotsi vind, murt. vinn ’ullakko’, varhaisempi uusruotsi vinder ’kattoparrujen alla oleva, tuulelle avoin huone’ (mahdollisesti samaa alkuperää kuin nykyruotsi vind ’tuuli’). — luulajansaame vinta, vinti (inarinsaame) ’(talon; In myös navetan, aitan) ullakko; ‑huone’ ← ruotsi, osin mahdollisesti ← suomi.

Samaa juurta olevia sanoja

Lue myös Kotuksen kirjoitus vintti ja ylinen.

2vintti2 – kaivon vipulaite; (nuotan) kelain

Alkuperä
Lainasana (nykyruotsi: vind)

Lähtökohta: ← nykyruotsi vind (murt. Suomi myös vinn), vinda ’kaivon vipu (brunn(s)vind(a)); nuottaveneen kela’, vinda ’vääntää, kiertää; nostaa vettä kaivosta vintturilla; kelata nuottaa; kiertyä, kiemurrella, luikertaa’ (muinaisnorja vinda ’vääntää, kiertää, punoa’, nykysaksa Winde ’vintturi; kerinpuut’, winden ’vääntää, kelata, punoa; kiertyä, puikkelehtia’; vertaa vintilä). — viro vinn (g. vinna; Wied nom. myös vind) ’vintturi, vinssi; kaivonvintti’ ← osittain ruotsi, osittain saksa; viro vintur (g. ‑i) ’laahausankkuri, naara’ ? ← suomi; liivi vīnda ’vintturi; kaivonvintti’ ← latvia vinda, murt. vind ’sama merkitys’ ← saksa; pohjoissaame vinˈtâ, finˈtâ (inarinsaame) ’kaivonvintti’, vinˈtit ’vintata vettä kaivosta’ ← suomi.

Englanninkieliset vastineet

  • attic

Esiintymistiheys

12 716 esiintymää · 4.8 / milj.

Suomi24
5.2
Sanomalehdet
5.5
Aikakauslehdet
5.2
Wikipedia
1.4
Reddit
3.0
Tekstitykset
1.9

Taivutustiedot

Taivutusluokka 5 (risti), vokaalivaihtelutyyppi C

Yleisimmät: vintillä 30 % · vintti 20 % · vintille 16 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-intːi

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vintti. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vintti