vir­pu

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. hoikka lehtipuu tai sen oksa; salko; teili

Etymologia

Alkuperä
Lainasana (balttilainen)
Sanakirjassa
Rinnakkaismuoto, käsitellään sanan virpi yhteydessä
Vastineita
vatja, viro, liivi

Lähtökohta: ← balttilainen, vertaa liettua vir̃bas (mon. virbaĩ) ’oksa, risu, raippa, vitsa’, latvia virbs ’ohut sauva, keppi, seiväs, puuvarras, sukkapuikko’, virba ’seiväs, varras, häkinpoikkipuu, risu’, virbe ’sama merkitys; sukkapuikko’ (= muinaisvenäjä vĭrba, venäjä vérba ’paju’, katso virpa).

suomi → pohjoissaame virˈbâ (luulajansaame) ’suovan tai haasian pystypuu; (Lu; sanan alkuosana) pitkä, taipuva kuusi tai muu puu, joka huojuu tuulessa’.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

vatja(August Ahlqvistin aineistosta; run., hoikkavyötäröisestä neidosta) virpi
virovirb, virv (g. ‑a, ‑e), (murt.) virve ’pieni, nuori oksa, vitsa’
liivivīrba ’seiväs, varras, keihäs, sukkapuikko’

Samaa juurta olevia sanoja

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Virpu. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 18.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/virpu