vir­pi

erisnimi, substantiivi/ˈʋirpi/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vir-pi (2 tavua) · 5 kirjainta · Suomen kielen 10 147. yleisin sana

Merkitykset

substantiivi

  1. varpu
  2. pikilanka

erisnimi

  1. Eräs naisen etunimi

Synonyymit

Esimerkkilauseet

Tuolla tuli Silla Holmannin matamin rinnalla, pää alaspäin painuneena, kuin huojuva virpi.
— Jonas Lie, Elinkautinen
Suhisi sukset, siukoi sauvat, sakeni korvet ja vihisi virvet, koska ne Karjalan poiat potki niinkuin Vienan viitain hirvet; milloin ne nukkui nuotiolla, milloin vain havut päätä harjoi, mutta murhetta kansan kaiken päivä ja kuu ja tähdet varjoi.
— Eino Leino, Kootut teokset V
Tätä vastaa nykyvenäjässä verba (). Sana virvonta on yhteydessä notkeaa oksaa tarkoittavaan virpi -sanaan.
— Wikipedia: Virvonta

Kollokaatiot

Sanoja, jotka esiintyvät usein sanan virpi lähellä klassikkokirjoissa ja Wikipediassa.

Vinot pinot maksamattomia laskuja saavat Vapun ja Virpin miettimään raha-asioita.
— Wikipedia: Hynttyyt yhteen
Siitä nousi nuori taimi, Yleni vihanta virpi, Nousi puuhun pienosehen, Kohti latvoa kohosi.
— Elias Lönnrot, Suomen kansan muinaisia loitsurunoja
Eipä se päivä muualla niin paista, ei virpi vihannoi eikä västäräkki niin hupaisesti tirskauttele.
— Heikki Klemetti, Ei ne olleetkaan viimeiset
Yksityiselämä Martti Suosalon aviopuoliso on dokumenttiohjaaja Virpi Suutari.
— Wikipedia: Martti Suosalo

Etymologia

1virpi1 – riuku, salko, notkea oksa, vitsa; heinäsuovan keskuspuu: teili, teilauspaalu

Alkuperä
Lainasana (balttilainen)
Vastineita
vatja, viro, liivi
  1. suomivirpi
  2. balttilainenvertaa liettua vir̃bas (mon. virbaĩ) ’oksa, risu, raippa, vitsa’, latvia virbs ’ohut sauva, keppi, seiväs, puuvarras, sukkapuikko’, virba ’seiväs, varras, häkinpoikkipuu, risu’, virbe ’sama merkitys; sukkapuikko’ (= muinaisvenäjä vĭrba, venäjä vérba ’paju’, katso virpa)

suomi → pohjoissaame virˈbâ (luulajansaame) ’suovan tai haasian pystypuu; (Lu; sanan alkuosana) pitkä, taipuva kuusi tai muu puu, joka huojuu tuulessa’.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

vatja(August Ahlqvistin aineistosta; run., hoikkavyötäröisestä neidosta) virpi
virovirb, virv (g. ‑a, ‑e), (murt.) virve ’pieni, nuori oksa, vitsa’
liivivīrba ’seiväs, varras, keihäs, sukkapuikko’

Samaa juurta olevia sanoja

2virpi2 – (suutarin) pikilanka

Alkuperä
Lainasana (venäjä: verv́)
Levinneisyys
Laatokan Karjala ja Pohjois-Karjala Kainuu sekä ymp.
Vastineita
karjala, lyydi, vepsä

Lainalähde: ← venäjä verv́ ’nuora; (murt.) pikilanka’, murt. rinn. vervá, verbá, viŕbá ’sama merkitys’

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

karjalavirpi ’pikilanka; rukin nyöri’
lyydibiŕb(i) ’pikilanka’
vepsäb́iŕb́, birb, viŕb (g. ‑in) ’sama merkitys’

Samaa juurta olevia sanoja

Liittyvät sanat

Esiintymistiheys

13 992 esiintymää · 5.3 / milj.

Sana esiintyy noin 20 kertaa useammin sanoma- ja aikakauslehdissä kuin keskustelupalstoilla, mikä voi viitata muodollisempaan tyyliin.

Suomi24
2.9
Sanomalehdet
36.3
Aikakauslehdet
34.8
Wikipedia
5.0
Reddit
0.7
Tekstitykset
0.1

Taivutustiedot

Taivutusluokka 7 (ovi)

Yleisimmät: virpi 95 % · virven 3 % · virpiä 2 %

SijamuotoYksikkö
Nominatiivi
Genetiivi
Partitiivi
Essiivi
Translatiivi
Inessiivi
Elatiivi
Illatiivi
Adessiivi
Ablatiivi
Allatiivi
Abessiivi

Riimit

-irpi

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Virpi. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 19.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/virpi