viu­hak­ka

Jaa
Viittaa artikkeliin

Merkitys

  1. viima; kova vauhti

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan viuhua yhteydessä
Vanhin tieto
Gustaf Erik Eurén, 1860
Vastineita
inkeroinen, karjala, lyydi

Onomat. sanoja, vertaa interj. viuh. Vertaa myös äänteellisesti läheisiä sanoja s.v. viuhka1, vinka1 ja vinha.

Vastineet sukukielissä (3 kieltä)

Lähisukukielissä

inkeroinenviuhuttā ’heiluttaa’
karjalaviuhakka, ‑o ’sukkela; pitkänhuiskea, pitkäkasvuinen; kolea’, viuhahtoa ’viuhahtaa, (tulla) tupsahtaa; huiskahtaa’, viuhottoa ’tuulla kylmästi; tehdä tai liikkua nopeasti’
lyydiviuhhada ’heilahdella’, viuhaitta (prs. ‑dan) ’heilauttaa kädellä, lyödä’.

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Viuhakka. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/viuhakka