vo­kot­taa

verbi/ˈʋokotːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

vo-kot-taa (3 tavua) · 8 kirjainta

Merkitykset

  1. vikitellä, viekoitella, puhua puolelleen; mumista, mutista
  2. jököttää; kytätä

Esimerkkilauseet

Naarashaahkat vokottavat, yksinäiset uroot valittavat, rantaharakka viheltää »gliip—gliip», koskelo lausuu »prak-prak, prak-prak» ja ulkona ulapalla ammoo silkkikuikka ikäänkuin intohimoinen mulli.
— Oskari Hynninen, Metsolassa
Mutta kylläpäs oli itse käynyt hakemassa: muutaman viikon päästä oli eräänä aamuna piiat menneet navettaan, niin oli äijä ollut kellokkaan parvessa seisoa vokottamassa.
— Heikki Meriläinen, Korpelan Tapani

Etymologia

Sanakirjassa
Käsitellään sanan vokotella yhteydessä
Vastineita
karjala

Onomat.-deskr. sanoja, joiden yhteyteen kuulunevat myös suomi vokottaa (laajalti savolaismurteet, paikoin Pohjanmaa Pohjois-Suomi) ’jököttää; kytätä’, karjala vokottoa ’jököttää’ sekä suomi vokista (Kaakkois-Suomi Inkerinmaa, paikoin Pohjois-Suomi) ’valittaa ääneen, mukista’ (vertaa vikistä, vikitellä).

Vastineet sukukielissä (1 kieli)

Lähisukukielissä

karjalavokottoa ’kotkottaa (koppelo)’
–vertaa lyydi votvotada ’sama merkitys’

Samaa juurta olevia sanoja

Taivutustiedot

Taivutusluokka 53 (muistaa), vokaalivaihtelutyyppi C

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin vokottaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minävokotanvokotinolen vokottanutolin vokottanut
sinävokotatvokotitolet vokottanutolit vokottanut
hänvokottaavokottion vokottanutoli vokottanut
mevokotammevokotimmeolemme vokottaneetolimme vokottaneet
tevokotattevokotitteolette vokottaneetolitte vokottaneet
hevokottavatvokottivatovat vokottaneetolivat vokottaneet
passiivivokotetaanvokotettiinon vokotettuoli vokotettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävokottaisinolisin vokottanut
sinävokottaisitolisit vokottanut
hänvokottaisiolisi vokottanut
mevokottaisimmeolisimme vokottaneet
tevokottaisitteolisitte vokottaneet
hevokottaisivatolisivat vokottaneet
passiivivokotettaisiinolisi vokotettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinävokota—
hänvokottakoonolkoon vokottanut
mevokottakaamme—
tevokottakaa—
hevokottakootolkoot vokottaneet
passiivivokotettakoonolkoon vokotettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minävokottanenlienen vokottanut
sinävokottanetlienet vokottanut
hänvokottaneelienee vokottanut
mevokottanemmelienemme vokottaneet
tevokottanettelienette vokottaneet
hevokottanevatlienevät vokottaneet
passiivivokotettaneenlienee vokotettu

Infinitiivit

1. infinitiivivokottaa
1. inf. pitkä muotovokottaakseen
2. inf. inessiivivokottaessa
2. inf. inessiivi, passiivivokotettaessa
2. inf. instruktiivivokottaen
3. inf. inessiivivokottamassa
3. inf. elatiivivokottamasta
3. inf. illatiivivokottamaan
3. inf. adessiivivokottamalla
3. inf. abessiivivokottamatta
3. inf. instruktiivivokottaman
4. infinitiivivokottaminen
5. infinitiivivokottamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippivokottava
Passiivin 1. partisiippivokotettava
Aktiivin 2. partisiippivokottanut
Passiivin 2. partisiippivokotettu
Agenttipartisiippivokottama
Kieltopartisiippivokottamaton

Riimit

-okotːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Vokottaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/vokottaa