mokottaa
verbi/ˈmokotːɑːˣ/mo-kot-taa (3 tavua) · 8 kirjainta
Merkitys
(käännetty englannista)- (murteellinen)olla tyytymättömänä tai loukkaantuneena hiljaa; rinnakkaismuoto sanalle mököttää
Esimerkkilauseet
— Hyväst hää ellää, vaik ain mokottaa, jot syvänalla vääntää ja suolimuksii kipristää.Mutta Matti on Kauvan nukkunut, Läksyin luennon Laimin lyönyt, mutt' Nyt se raukka saa Nurkass' mokottaa.5. Mutta Matti on Kauan nukkunut, Läksyn luennon Laiminlyönyt, mut — Nyt se raukka saa Nurkass' mokottaa.Etymologia
Taivutustiedot
| Muoto | Taivutus |
|---|---|
| Infinitiivi | |
| Ind. prees. yks. 1. | |
| Ind. imperf. yks. 3. | |
| Kond. prees. yks. 3. | |
| Pot. prees. yks. 3. | |
| Imperat. prees. yks. 3. | |
| Akt. 2. partisiippi | |
| Pass. imperf. |
Riimit
-okotːɑː
Kaikki riimitLähteet
Viittaa tähän artikkeliin
Asiasanasto.fi. (s.a.). Mokottaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/mokottaa