mokottaa
verbi/ˈmokotːɑːˣ/
Merkitys
(käännetty englannista)- 1.(murteellinen)olla tyytymättömänä tai loukkaantuneena hiljaa; rinnakkaismuoto sanalle mököttää
Esimerkkilauseet
— Antaa ukon mokottaa, eipä tässä muutakaan iloa ole, väitteli perunankuorija.
Mutta matkalla alkoi isännän äskeinen kohtelu kaivella ja mokottaa.
Taivutustiedot
| Infinitiivi | mokottaa |
| Ind. prees. yks. 1. | mokotan |
| Ind. imperf. yks. 3. | mokotti |
| Kond. prees. yks. 3. | mokottaisi |
| Pot. prees. yks. 3. | mokottanee |
| Imperat. prees. yks. 3. | mokottakoon |
| Akt. 2. partisiippi | mokottanut |
| Pass. imperf. | mokotettiin |
Riimit
-okotːɑː
Kaikki riimit