mo­kot­taa

verbi/ˈmokotːɑːˣ/
Jaa
Viittaa artikkeliin

mo-kot-taa (3 tavua) · 8 kirjainta

Merkitys

(käännetty englannista)
  1. (murteellinen)olla tyytymättömänä tai loukkaantuneena hiljaa; rinnakkaismuoto sanalle mököttää

Esimerkkilauseet

— Hyväst hää ellää, vaik ain mokottaa, jot syvänalla vääntää ja suolimuksii kipristää.
— Eva Hirn, Lyö sinä minä venytän
Mutta Matti on Kauvan nukkunut, Läksyin luennon Laimin lyönyt, mutt' Nyt se raukka saa Nurkass' mokottaa.
— Kustaa Killinen, Sanajalkoja
5. Mutta Matti on Kauan nukkunut, Läksyn luennon Laiminlyönyt, mut — Nyt se raukka saa Nurkass' mokottaa.
— Abraham Pietikäinen, Runoja lapsille 1

Etymologia

Taivutustiedot

MuotoTaivutus
Infinitiivi
Ind. prees. yks. 1.
Ind. imperf. yks. 3.
Kond. prees. yks. 3.
Pot. prees. yks. 3.
Imperat. prees. yks. 3.
Akt. 2. partisiippi
Pass. imperf.

Verbin mokottaa taivutus

Indikatiivi

PersoonaPreesensImperfektiPerfektiPluskvamperfekti
minämokotanmokotinolen mokottanutolin mokottanut
sinämokotatmokotitolet mokottanutolit mokottanut
hänmokottaamokottion mokottanutoli mokottanut
memokotammemokotimmeolemme mokottaneetolimme mokottaneet
temokotattemokotitteolette mokottaneetolitte mokottaneet
hemokottavatmokottivatovat mokottaneetolivat mokottaneet
passiivimokotetaanmokotettiinon mokotettuoli mokotettu

Konditionaali

PersoonaPreesensPerfekti
minämokottaisinolisin mokottanut
sinämokottaisitolisit mokottanut
hänmokottaisiolisi mokottanut
memokottaisimmeolisimme mokottaneet
temokottaisitteolisitte mokottaneet
hemokottaisivatolisivat mokottaneet
passiivimokotettaisiinolisi mokotettu

Imperatiivi

PersoonaPreesensPerfekti
sinämokota—
hänmokottakoonolkoon mokottanut
memokottakaamme—
temokottakaa—
hemokottakootolkoot mokottaneet
passiivimokotettakoonolkoon mokotettu

Potentiaali

PersoonaPreesensPerfekti
minämokottanenlienen mokottanut
sinämokottanetlienet mokottanut
hänmokottaneelienee mokottanut
memokottanemmelienemme mokottaneet
temokottanettelienette mokottaneet
hemokottanevatlienevät mokottaneet
passiivimokotettaneenlienee mokotettu

Infinitiivit

1. infinitiivimokottaa
1. inf. pitkä muotomokottaakseen
2. inf. inessiivimokottaessa
2. inf. inessiivi, passiivimokotettaessa
2. inf. instruktiivimokottaen
3. inf. inessiivimokottamassa
3. inf. elatiivimokottamasta
3. inf. illatiivimokottamaan
3. inf. adessiivimokottamalla
3. inf. abessiivimokottamatta
3. inf. instruktiivimokottaman
4. infinitiivimokottaminen
5. infinitiivimokottamaisillaan

Partisiipit

Aktiivin 1. partisiippimokottava
Passiivin 1. partisiippimokotettava
Aktiivin 2. partisiippimokottanut
Passiivin 2. partisiippimokotettu
Agenttipartisiippimokottama
Kieltopartisiippimokottamaton

Riimit

-okotːɑː

Kaikki riimit

Lähteet

Viittaa tähän artikkeliin

Asiasanasto.fi. (s.a.). Mokottaa. Teoksessa Asiasanasto.fi: Suomen kielen sanakirja ja tesaurus. Haettu 20.11.2026 osoitteesta https://asiasanasto.fi/sana/mokottaa